Kysyimme Sisua jalostukseen jo vuonna 2020 – nyt tuli lopultakin se aika, että haave yhdistelmästä toteutui. Juoksujen väli pysyy Sumulla tasaisena, tänä vuonna juoksut alkoivat 10.4. ja astutus oli 24.4.
Kävimme progesteronitestit ottamassa varmuuden vuoksi, mutta juoksu eteni ennakoidusti. Astutus sujui edellisen kaavan mukaan: koira ulos autosta klo 17, klo 17:09 astuminen ja kiinni 8 minuuttia. Sitten tyttö autoon ja takaisin kotiin.
Sumu ja Sisu olivat jo tavanneet tammikuussa, kun kävimme Sisua katsomassa. Sisun luonne on aivan mahtava; se pysyy taajama-alueella irti, tottelee käskyjä, rakastaa aivan kaikkia ja sillä on paljon asiaa. Tätä taajama-alueella irti olemista en kehota kokeilemaan kotona, jollei koira ole täysin hallinnassa. Sisu on ja siksi sillä on vapauksia.
Pyysin Lauria, Sisun omistajaa, kertomaan Sisusta, sen luonteesta ja ominaisuuksista. Tässäpä se kertomus sitten on:
”Sisu on ollut pienestä pitäen kovasti riistan perään. Ensimmäiset haukut tuli noin 4 kuukautisena kahdelle teerelle, josta linnunhaukkujan ura alkoi. Sisu on aina ollut todella hyvä löytämään linnut maastosta, vielä, kun omistajalle saataisiin riittävästi malttia mennä rauhassa haukulle, voisi pudotuksiakin olla enemmän. Ei siinä, ettei lintuja olisi joka vuosi saatu ihan riittävästi. Kun haukku alkaa, se kyllä kuuluu kauas. Tästä on hyvin saatu kommentteja hirvipassista, kun haukku on alkanut, on moni yllättynyt siitä, kuinka kaukaa haukku kuuluu erittäin selkeänä. Sisu haukkui jo pienenä hirveä, mutta se jäi pariksi vuodeksi, kun ei ollut mahdollisuutta päästä hirvijahtiin. Nyt tilanne on muuttunut ja hirvihaukkua harjoiteltiin koko viime syksy ja samaa jatketaan vielä tulevakin syksy. Jos hirven kanssa ei saada toimintavarmuutta, jatketaan Sisun kanssa pelkästään linnuilla tästä edes. Mielenkiintoinen syksy on siis tulossa, kun viime kausi loppui juuri, kun hirvi alkoi pysymään paremmin haukussa. Sisusta näkee ja haukusta kuulee, että toiminta on aivan erilaista, kun ollaan hirvien ja lintujen perässä. Vaikka hirvenhaukkua on nyt harjoiteltu, ei mikään pysty estämään metsohaukkua, jos sellainen tulee vastaan!
Sisu on nopea oppimaan ja omaksumaan toivottua käytöstä. Pystyisin hyvin ulkoiluttamaan Sisua ilman hihnaa, vaikka ympäristö on täynnä rusakoita ja fasaaneja. Sisu ei poistu viereltä paria metriä kauemmaksi, jos on siihen komennettu. Ja käskystä kyllä pysähtyy kuin seinään, paitsi silloin kun on tutkapanta kaulassa. Sisu on muun muassa oppinut itse, että ilman tutkapantaa se pysyy näköetäisyydellä metsässäkin, ellei sille anneta erikseen käskyä lähteä. Tutkapannan kanssa häviää heti silmistä, kun antaa luvan mennä.
Sisu on kasvanut lasten seurassa ja tulee erittäin hyvin toimeen vieraidenkin lasten kanssa. Tämä on yksi syy, miksi Sisu on aina ollut mukana koiramessuilla Pystykorvajärjestön osastolla. Sisu on erittäin kiltti koira ja antaa kaikkien silittää ja halia. Viimeisin näyttelytulos näyttää vihaista koiraa, jolle usein nauretaan rotutorilla [ja monessa muussakin tilanteessa.toim.huom]. Omistajalla ei ole kauheasti ollut motivaatiota viedä Sisua uudestaan näyttelyyn, koska koira tulkittiin vihaiseksi käännettyään päätään tuomaria kohti ja alettua haukkumaan mitan kanssa lähestyvää tuomaria. Mielestäni vihaisen koira pitäisi käyttäytyä rodunomaisesta erittäin poikkeuksellisesti, jotta saa tämän määritelmän. Haukkuva pystykorva ei tätä ole. Samoilla perusteilla todettiin vihaiseksi myös pari pohjanpystykorvaa kyseisestä näyttelystä ja tuloksista reklamoitiin ilman vaikutusta Kennelliittoon. Näyttelyssä ei myöskään annettu omistajille mahdollisuutta antaa vastinetta tapahtuneesta.”
”Tiivistettynä Sisu on äärimmäisen ihmisrakas suomenpystykorva, jolla on kova riistavietti, kuuluva haukku ja hyvä seuranta. Parempaa koiraa ei voisi omistaja itselleen kaivata.”
Sumusta onkin jo tullut paljon tekstiä kirjoiteltua, blogin puolelta löytyy enemmän, mutta ensisijaisesti viittaan aina seuraavaan tekstiin Sumusta kerrottaessa: Sumu – The Finnish Spitz
Sumulle uusittiin kaikki rokotukset ennen juoksua hyvissä ajoin. Lisäksi se sai herpesrokotuksen ohjeen mukaan astutuksen jälkeen (ja toinenhan tulee sitten ennen pentujen syntymää). Sen tiimoilta ajelimme sellaisen pienen pääkaupunkiseutu-tourneen, mutta pääasia oli, että rokotus saatiin. Rokotteella on ollut toimituskatkos ja sitä jännitettiin, että löytyykö sellainen sitten kun tarve on vai jäämmekö ilman. Sitä mahdollisuutta en edes halua ajatella.
Olin varannut ajan rokotukseen ja vielä erikseen moneen kertaan varmistanut, että onhan teillä rokotetta. Ja paikalle päästyämme meille kerrottiin, että eipä sitä rokotetta olekaan. Mutta hoitivat klinikalla asian hienosti ja saivat meille rokotteen toisesta paikasta, jonne olin itse asiassa ollut sitä alunperin viemässäkin. Tulihan varattua ultra-aikakin samalla.
Ultrassa kävimme 20.5.22 ja kyllä sieltä on pieniä pystykorvia odotettavissa! Tulee pennuntuoksuinen kesä.
Odotamme yhdistelmältä hyviä käyttökoiria. Sekä linnun- että mahdollisesti hirvenhaukkuun soveltuvia. Sisun sukutaulusta saamme tähän ripauksen norjalaista ja venäläistä verta, jolloin myös yhdistelmän geneettinen monimuotoisuus on todennäköisesti suurempi. Tulemme geenitestaamaan pennun yhdistelmästä.
Tämä yhdistelmä on käynyt kahteen kertaan jalostusneuvojan työpöydän kautta ja täyttää pystykorvajärjestön jalostustavoitteet.
Linkki jalostustietojärjestelmän sukutauluun: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI32921%2F17&RekNoE=FI44905%2F18&Sukupolvet=7
Linkki metsästyspystykorvien sukutauluun: https://metsastyspystykorvat.com/koira/virtp?isarek=FI32921/17&emarek=FI44905/18
Nyt vaan odottelemme, toivomme turvallista odotusaikaa ja helppoa synnytystä. Juhannuksena tiedämme, mitä sieltä sitten tuli ja miten kaikki meni. Stay tuned!
Hiiden Hirven 