Leia tuli meille Ruotsista. Ei minun pitänyt koiraa ottaa, kun Sumukin oli vielä niin nuori kesällä 2019. Mutta yhdistelmässä vaan oli jotain, jota en saanut mielestäni. Ja niin me käytiin keskimmäisen lapsen kanssa se hakemassa heinäkuun lopussa tänne kotiin.
Leia on ollut yksi helpoimmista koirista, joita meillä on ollut. Sen kanssa on käyty kursseilla ja koulutuksissa, ihan sosiaalistamismielessä, ei sen kummempaa. Ja oikein hyvä siitä on tullut, tervepäinen koira. Leialla on vielä tulevaisuus edessä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että juoksijaa siitä ei tule. Rakastaa liiaksi kavereita, vaikka yksin menee hienosti vieheen perässä. Näyttelyissä sen kanssa koetan käydä ja vähän harrastaa kaikenlaista pientä.
Leia on tällä hetkellä Suomen ja Baltian muotovalio, mukavia reissuja on sen kanssa päässyt tekemään.
Leiasta tuli tehtyä myös geenitesti, eri firmasta kuin pystykorvien, ihan kokeilun vuoksi. Linkki siihen: Embark Farzeen Aleyah
Se mikä tuossa testissä oli tärkeää, oli geneettinen sukusiitosprosentti. Se on Leialla 9%. Kehotan vertaamaan tätä muihin rotuihin.
Leialle on tehty luustokuvaus 2021 ja sydän ja silmät tutkittu 2023. Leian selkä oli vuoden 2021 kuvissa terve (VA0 (normaali), lukumäärä: 0, SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali) ), lonkat A/B ja kyynärät 0/1.
Sydämen ultraäänen suoritti Anders Eriksson 3/23, ja se todettiin terveeksi. Silmätutkimus tehtiin samalla, oikea silmä oli terve ja vasemmassa silmässä todettiin nukleaari katarakta, eli aiemmin jalostustietokantaan tuli merkintä muu vähämerkityksellinen kaihi, joka tarkoittaa ei -perinnöllistä kaihia. Tämän ei pitäisi koskaan koiraa vaivata, mutta tarvittaessa tutkimme silmät uudelleen vanhempana.
Hiiden Hirven 