Vakuutusyhtiö Agrian tekemän selvityksen mukaan (olisiko ollut vuonna 2021 tai 2022) suomenpystykorva on tervein rotu – tämä tarkoittaa sitä, että niillä on ollut vähiten eläinlääkärin käyntiä vaativia ongelmia.
Suomenpystykorvilla, kuten kaikilla muillakin roduilla, on kuitenkin perimässään joukko sairauksia, joita tulee vastustaa jalostuksen keinoin. On sanottua, että perimään kerran päässyt ongelma ei tule sieltä poistumaan, eli jokaisen pystykorvaa harkitsevan tulee tietää, mitä ongelmia koiran kanssa voi tulla vastaan. Se, että jalostuksellakaan emme tule ongelmia saamaan kokonaan pois, tulee jokaisen pennunottajan sisäistää – sama koskee kaikkia rotuja. Koiran geeneihin vaikuttaminen jalostuksella on mahdollista vain niissä sairauksissa, joihin on olemassa geenitesti. Pystykorvalla ilmeneviin ongelmiin ei ole olemassa geenitestiä; sairauksia torjutaan tällä hetkellä indeksijalostuksella, eli laskemalla todennäköisyyksiä.
Indeksien toimiminen tarkoittaisi sitä, että kaikki olemassa olevat koirat tutkittaisiin. Tämä ei -ikävää kyllä- toteudu tässä rodussa. Epilepsiaa on kuitenkin saatu vähennettyä indeksijalostuksella huomattavasti ja tämä onnistuminen on huomioitu maailmanlaajuisesti. Sen sijaan esimerkiksi patellaluksaatiota on tutkittu 2000-2020 syntyneiltä koirilta vain 23%:lta ja silmätutkimus on tehty samalla ajanjaksolla keskimäärin 25%:lle koirista. Tämä tarkoittaa, että indeksit, jotka säätelevät jalostusta, lasketaan näistä luvuista ja se ei silloin valitettavasti kerro totuutta.
Suomenpystykorvien PEVISA:an kuuluvat tällä hetkellä silmä- ja polvitutkimukset.
Suomenpystykorvien sairauksia on torjuttu PEVISA -ohjelmalla vuodesta 1994 lähtien. Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman tarkoitus on vähentää kussakin rodussa esiintyviä sairauksia. Ohjelmaan kuuluvat sairaudet ovat koiraa invalidisoivia ja koiran elämänlaatua alentavia.
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno.
Patellaluksaatio on polvinivelen rakenteellisen heikkouden seuraus. Jalan asento on virheellinen (liian suora polvikulma) ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatio on yleinen pienikoikoisilla roduilla sekä sellaisilla suuremmilla roduilla, joiden polvikulma on liian suora.
Patellaluksaation periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Polvilumpio voi luksoitua joko sisäänpäin (mediaalisesti – yleensä pienemmät rodut) tai ulospäin (lateraalisesti – yleensä suuremmat rodut).
Polvitutkimuksessa eläinlääkäri tutkii koiran polvet käsin tunnustelemalla. Patellaluksaatio on perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus. Polviviat jaetaan neljään eri asteeseen.
Patellaluksaation asteet
- I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa.
- II– ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen).
- IV – asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan.
Suomenpystykorvilla on vuosina 2000-2020 tutkituista polvista 0/0 eli terveet polvet -tuloksen saanut 93% koirista.
Seuraavassa linkissä Katariina Mäen artikkeli patellaluksaatiosta:
Suomenpystykorvan PEVISA -ohjelmassa torjutaan seuraavia silmäsairauksia:
Etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA
PRA on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta esiintyy monilla koiraroduilla, joista osalla mutaatio on pystytty paikallistamaan ja sitä voidaan torjua geenitesteillä. Suomenpystykorvalla näin ei ainakaan vielä ole.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että PRA tuhoaa silmän valoa aistivia soluja aiheuttaen koiralle ensin hämäränäön häviämisen ja myöhemmin sokeutumisen. PRA:han ei ole hoitoa.
Vuosina 2000-2020 tutkituista suomenpystykorvista kaksi on saanut PRA-diagnoosin ja kaksi tapausta ollut epäilyn alla.
Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta
Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin kokonaan tai osittain. Sairauden alkamisikä vaihtelee paljon ja useimpien kaihin muotojen periytymismallia ei tiedetä.
Yleensä perinnöllinen kaihi on molemminpuolinen ja johtaa sokeutumiseen. Kaihi voidaan leikata, jos leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen ja silmänpohja terve.
PHTVL/PHPV
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on linssiä ympäröivän verisuonituksen ja/tai alkulasiaisen liiallinen kasvu sikiönkehityksen alussa ja vajavainen surkastuminen syntymän aikoihin/sen jälkeen. Tämän seurauksena linssin taakse kertyy eriasteisia samentumia ja mahdollisesti seurauksena voi olla myös linssin epämuotoisuutta.
PHTVL/PHPV lievin aste 1 on yleisin, ja siitä ei ole koiralle haittaa. Vakavammat muodot 2-6voivat aiheuttaa koiralle merkittävää näköähaittaa, silmän tulehdusta ja kipua. 1 astetta sairastavaa koiraa voidaan käyttää jalostukseen sairauden suhteen terveen kumppanin kanssa, mutta vakavampaa muotoa sairastavat koirat tulee jättää pois jalostuksesta.
Retinan dysplasia eli RD
RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) voidaan jakaa kolmeen muotoon: multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MDR on sairauden lievin muoto eikä vaikuta koiran näkökykyyn. GDR:aa sairastavan koiran verkkokalvo on väärin kehittynyt ja voi vaikuttaa koiran näkökykyyn. TDR-muodossa verkkokalvo on kokonaan irtautunut ja aiheuttaa täydellisen sokeuden.
MRD:aa sairastavaa koiraa voidaan käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa, mutta TDR:aa sekä GDR:aa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Distichiasis
Distichiasis tarkoittaa ylimääräisiä silmäripsiä, jotka sijaitsevat luomirauhasessa tai sen vieressä. Oireet riippuvat siitä, miten paksu ripsi on ja mihin suuntaan se kasvaa. Paksummat ja silmän pintaan osuvat ripset voivat aiheuttaa ärsytysoireita kuten silmien vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaita kipuoireita ja sarveiskalvovaurioita.
Disctichiasiksen hoitona on ripsien nyppiminen tai karvatupen tuhoaminen joko polttamalla tai jäädyttämällä.
Vähäisistä oireista kärsivää koiraa voidaan perustelluista syistä käyttää jalostukseen sairauden suhteen terveen kumppanin kanssa.
PPM
PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Iris-iris PPM tarkoittaa harmittomia lankamaisia rihmoja värikalvon pinnalla ja tätä lievää muutosta sairastavaa koiraa voidaan käyttää jalostukseen.
Jalostukseen sen sijaan ei voida käyttää PPM:n vakavia muotoja (iris-linssi PPM ja iris-kornea PPM) sairastavaa koiraa. Vakavissa muodoissa nämä jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja /tai sarveiskalvon sisäpinnalle, jolloin niillä on vaikutusta pupillin toimintaan ja näkökykyyn.
Muut PEVISA -ohjelmaan sisällytetyt viat ja sairaudet:
Epilepsia
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus.
Suomenpystykorvien epilepsia on tunnetusti ollut laaja ongelma rodussa. Pystykorvilla käyttöön otettu EPI -luku on kuitenkin mahdollistanut sen, että epilepsiatapaukset on saatu vähenemään ja epilepsian esiintyvyys rodussa on tällä hetkellä 2-3%.
Epilepsian periytymistapa suomenpystykorvilla ei ole vielä selvillä, mutta Hannes Lohen tutkimusryhmä selvittää asiaa parhaillaan. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tule koskaan käyttää jalostukseen ja sen lähisukulaisten käyttöä tulisi välttää.
Linkkejä epilepsiasta ja sen tutkimuksesta:
Sokeritauti eli diabetes
Koiran diabetes on ihmisen 1. tyypin diabetesta muistuttava sairaus, jossa haiman insuliinituotanto on heikentynyttä tai puuttuu kokonaan. Sairauden etiologia ei ole tiedossa, mutta syitä voivat olla immuunnivälitteisyys, haimatulehdus, perinnöllisyys tai tai sitten sairaus voi olla idiopaattinen eli muista tekijöistä riippumaton. Narttukoirille saattaa puhjeta diabetes juoksuaikaa seuraavien hormonimuutosten johdosta.
Yleisin oire koiralla on lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, lisääntynyt ruokahalu ja laihtuminen. Sairaus todetaan usein keski-ikäisellä tai vanhalla eläimellä.
Hammaspuutokset ja purentaviat
Suomenpystykorvilla on laajalti hammaspuutoksia. Periytymismekanismi on vielä tuntematon, mutta todennäköisesti polygeeninen eli monen eri geenin aikaansaama vika. Ongelma on rodussa niin laajalle levinnyt, että hammaspuutoskoiria ei voida jättää pois jalostuksesta ottaen huomioon suomenpystykorvan jo nyt kaventuneen geeniperimän.
Yleisin ja lievin muoto hammaspuutoksissa on premolaarien (P1-4) puuttuminen Jos koiralta kuitenkin puuttuu M- hampaita (poskihampaat), etuhampaita tai kulmahampaita, on koiran jalostuskäyttöä harkittava tarkoin.
Suomenpystykorvien geeniperimästä
Suomenpystykorvia on jalostettu vuodesta 1890, mikä on varsin pitkä aika rotukoiralle. Sanotaan, että sadassa vuodessa yhden rodun geenipooli on niin sanotusti käytetty loppuun. Suurin syy geenipoolin kapenemiseen on matadorijalostuksen aikaansaamat pullonkaulat; tällä hetkellä suomenpystykorvat ovat geneettisesti hyvin läheistä sukua toisilleen.
Vielä pari vuosikymmentä sitten yleisessä tiedossa ei ollut matadorijalotuksen vaikutuksia geeniperimään. Alusta saakka tässäkin rodussa on harjoitettu matadorijalostusta; jos jollain on ollut kokeissa pärjännyt uros, on sitä käytetty kaikille mahdollisille nartuille siten, että muun sukuisia koiria on ollut sen jälkeen mahdonta edes löytää.
Muutamia esimerkkejä urosten käytöstä ihan omien koirien sukutauluissa: Vuoden 2000 tienoilla edelleen on käytetty uroksia siten, että yhdellä uroksella on saattanut olla 125 pentua, eikä se edes ole ollut mikään harvinaisuus. Vuoden 1980 tienoilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, että yhdellä uroksella oli 362 pentua. Vuoden 1970 tienoilla yhdellä koiralla, jonka oma sukusiitosaste oli yli 20%, saattoi olla 873 pentua.
On sanottava, että on suoranainen ihme, että omissa käsissä on terveitä – ja myös tutkitusti terveitä- koiria. Saattaa olla, että tässä rodussa on ollut onni matkassa siinä, että kovin sairaat koirat eivät ole kyenneet metsästämään, mikä on ehkä karsinut ne siten pois jalostuksesta.
Seuraavassa Katariina Mäen artikkelissa lisää sukusiitoksesta koiraroduilla:
Jokainen varmasti nämä seikat luettuaan ymmärtää, että edellisten sukupolvien toimilla on ollut geeniperimää hälyttävästi kaventava merkitys rodulle, mutta tämä rotu ei ole ainoa laatuaan ja tuolloin ei ole ollut tiedossa, miten haitallista sukusiitos on.
Pystykorvien jalostuksessa on huomioitu edellä kuvattu ja rotujärjestön jalostussuositukset on tehty sen mukaan, että geenipooli säilyisi edes nykyisellään; sukusiitosaste saa olla enintään 3% seitsemässä sukupolvessa.
Ja lopuksi on lukijaa muistutettava, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen terve koirarotu; sen mahdollistaa suomenpystykorvan ”peruskoiramainen” rakenne, jonka on sovelluttava metsästykseen – tämä lienee karsinut kaikenlaisen liioittelun rodun rakenteessa ja on säästänyt pystykorvan pahemmilta sairauksilta.
Hiiden Hirven 