Sumu – the Finnish Spitz

”Life is too short to

hunt with an ugly dog.”

Kilpisuon Loimu eli Sumu tuli meille asumaan 2018 syksyllä. Sumu sulatti sydämet luonteellaan aivan heti; pieni ja pippurinen pystykorva pisti järjestyksen uusiksi talossa. Se otti luut pois aikuisilta laikoilta suusta ja määräsi kaikkea ja kaikesta.

Sumulle rajatiin osa ulkotarhasta aitaverkolla niin, että sille jäi yksi koppi ja laikoille toinen puoli koppeineen. Kuviteltiin, että suojellaan pientä kolmekiloista pentua – vaan niin kävi, että kolmena ensimmäisenä päivänä se löytyi aina laikojen puolelta. Emme keksineet, mistä se oli sille puolelle mennyt. Päätimme purkaa verkon kolmen päivän kokeilun jälkeen . Sumu – Me 1-0. Nuorempi laikoista oli ottanut sen suojelukseensa ja piti hyvää huolta siitä. Todennäköisesti se myös joutui päivästä toiseen toimimaan sen leikkitätinä, kun olimme työssä ja koulussa. Onneksi laikat ovat aina olleet luottamuksen arvoisia, niin ne olivat tässäkin tapauksessa.

Sumua käytettiin pentujen leikkikoulussa. Pari kertaa vain – se oli aivan liian raju, vaikka olikin pienimmästä päästä. Hermo tahtoi mennä jatkuvasti. Sitten se kävi pentukoulun, josta valmistui diplomin kera. Se kävi myös juniorikoulun ja eläinnäyttelijäkoulun sekä uimakoulun. Kaikesta on ollut hyötyä, suunnattomasti. Yhteistä tekemistä ja jotakin aktiviteettia metsästyskauden ulkopuolella. Uimakoulu erityisesti kannatti – Sumu tykkää uimisesta. Ei ole ollut ongelmaa metsällä, jos sattuu vetistä olemaan.

Sumua on viety metsään heti pienestä pitäen. Kävelty yhdessä ja ihmetelty. Ensimmäisenä talvena se oli vielä kovin pieni ja sinä vuonna lunta satoi reilusti – sen jälkeen ei ollut mitään asiaa metsälle. Ensimmäinen ”riistatyö” oli pienenä pentuna käpytikalle; asianmukainen löytöhaukku, seuraaminen ja kaksi uusintahaukkua. Siitä tiesin, että meillä on käsissämme kimpale kultaa. On käsittämätöntä, miten niillä on geeneissä jotakin tällaista – kuvion opettaminen voisi olla melko mahdoton tehtävä muutoin.

Ensimmäinen varsinainen syksy alkoi hyvin; sille saatiin pudotuksia, ja se alkoi toimimaan hienosti. Toki haku ei vielä ollut täydellistä tuolloin, mutta hyvällä alulla sellaiseksi.

Toisena syksynä jatkui sama meno ja haku vaan parani. Taas pudotuksia, paljon metsää. Luottamus koiran kykyyn löytää riistaa on täydellinen. Jos metsässä on lintuja, ne tulevat löydetyksi.

Ajattelimme, että sinne kokeisiin, kun koira toimii ja ajatus jalostuksesta on ollut koko ajan mielessä. Piti olla helppo juttu, että sinne vaan ja tuloksia, kuten metsälläkin. Mutta suunnitelmassa oli pieni aukko, asia, jota emme osanneet ottaa huomioon: koira ei tee mitään vieraiden läsnä ollessa metsällä. Korostan sanoja ei mitään. Meillä meni syksy 2020 ymmärtää tämä. Käytiin metsällä omalla porukalla ja lintuja löytyi, niitä haukuttiin ja seurattiin ja ammuttiin. Kokeissa se ei tehnyt mitään tai jos teki, tavallaan aloitti varovasti ja lopetti sitten. Kyräili ryhmää. Ei irronnut. Ette usko sitä miettimisen määrää, jota tehtiin aina kokeiden jälkeen. Onko se kipeä? Onko sillä nenäpunkki? Vatsavaivoja? Huonovointisuutta? Ja eihän sillä mitään ollut, kun kokeiden jälkeen muutaman päivän päästä vein sen metsään. Ei mitään ongelmaa. Irtosi hyvin ja löysi linnut. Jossain kohtaa ymmärsimme, että koira ei halua tehdä töitä muiden kuin oman porukan kanssa. Harmillista, sillä sen työskentely on parhaimmillaan erinomaista ja olisi kyllä mukava saada se paperille.

Kyllä me vielä tulemme yrittämään kokeita, kunhan se vähän vielä aikuistuu. Voi olla, ettei sitä voi kuitenkaan koskaan viedä sinne, ettei se halua tehdä töitä muille vanhempanakaan. Toivotaan, että sen pennut eivät välitä ulkopuolisista metsällä, vaan toimivat kuten isännänkin kanssa.

Sumu haukkuu myös hirveä ja lintujen lisäksi muuta pienriistaa, johon kuuluvat myös orava, supi ja jänis. Kauriit ja peurat saavat kyytiä, jos sattuvat osumaan kohdalle. Konekarhulla on käyty myös ja saattaa olla, että se ihan elävääkin karhua on haukkunut. Se on siis kaiken riistan koira. Linnut ovat kuitenkin olleet se ensimmäinen ja tärkein kiinnostuksen kohde. Sumu osasi jo ihan pienestä pitäen katsella taivaalle ja seurata siellä kulkevia eläimiä – samaa ominaisuutta kaikilla koirilla ei ole.

Sumu on tutkittu silmiltään ja polviltaan terveeksi kahdesti. Sydänkuuntelun tulos terve. Sumulle tehtiin MyDogDNA-testi, kaikilta tutkituilta (211 sairautta) osin terve.

MyDogDNA -raportti:

On siinä vikakin. Siltä puuttuu yläleuasta välihampaiden P3:set. Sen vuoksi parituskumppaniksi valitulla uroksella on oltava täysi hampaisto. Lisäksi Sumu on menettänyt pentuna aikuisen koiran pureman seurauksena toisen yläkulmahampaan, joka on kaiveltu leuasta hammaslääkärillä pois noin viiden-kuuden kuukauden ikäisenä. Purema oli murtanut tulossa olevan kulmahampaan, jolloin se ei päässyt sieltä normaalisti puhkeamaan vaan oli jäänyt murtuneena yläleuan sisään. Onneksi vahingoittuneen puhkeamattoman hampaan sai poistettua ilman, että enää muita hampaita olisi pitänyt sen tieltä poistaa. Kennelliiton todistus hampaasta meillä tietenkin on, mutta voinee arvata sen vaikutukset esimerkiksi näyttelyissä. Ja purija; oma koira, salukinarttu. Tilanne; ruokakupilla. Meillä koirat ovat aina ruokailleet samassa tilassa, ja pentu pääsi jostakin livahtamaan aikuisen koiran kupille. Salukin elekieli on erilainen kuin pystykorvien ja se varoittaa katseellaan. En silti usko, että sen oli tarkoitus sitä puraista tuolla lailla, mutta käynyt mikä käynyt, joskus näin tapahtuu.

Sumu Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä:

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44905%2F18&R=49

Vielä viimeiseksi; ennen pennun tuloa muistan pystykorvamiesten kertoneen, että mikäli narttu on tulossa, niin sitä tulee kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Ja näin olemme tehneet. Vaikka nartulla on luonnetta, on se silti erittäin herkkä ja se pitää muistaa kaikessa toiminnassa.