Kannattaa lukea Kennelliiton Iloinen pentu -opas jopa jo ennen pennun saapumista uuteen kotiin.
Kasvattajan velvollisuuksiin kuuluu antaa ”käyttöohjeet” pennun mukana uusille omistajille. Olen ajatellut asiaa – aihe on niin laaja, että vaikka tältä istumalta alkaisin kirjoittaa ohjeita, en saisi kaikkea mukaan, mitä haluan kertoa. Uskon, että kaikki haluavat pennun parasta, mutta olen törmännyt vähän väliä sosiaalisessa mediassa jos vaikka ja minkälaisiin ohjeisiin milloin mistäkin asiasta. Älkää hyvät ihmiset ainakaan suodattamatta sieltä ottako oppejanne.
Kaikki saavat mukaansa tietysti Pystykorvajärjestön Pennusta metsästyskoiraksi -oppaan. Se on laaja opas pystykorvista, niiden metsästyskoulutuksesta, harrastuksista ja yleensäkin elämästä pystykorvan kanssa. Suosittelen sen lisäksi katsomaan ainakin Rovaseudun pystykorvakerhon sivut, joista löytyy paljon oppia myös haukkuvan lintukoiran koulutukseen.
Valvottuani yön edellä mainittujen ”käyttöohjeiden” tiimoilta päätin hankkia kaikille tuleville pennunomistajille (ja itselleni) Salme Mujusen Pentuaapisen. Sisällysluettelon mukaan siellä on paljon, paljon hyvää asiaa kirjoitettuna koiranpennun näkökulmasta. Toki metsästyskoiran koulutuksessa sitä ei pyritä pitämään pois riistalta vaan tarkoitus on saada se syttymään riistalle (en kyllä kuvittele, että pentuja mitenkään erityisesti pitäisi tähän opettaa – eiköhän vietti ole siellä syvällä geeneissä), mutta muutoin perusasiat ovat aivan samat kuten muillakin koirilla.
Ruokintaohjeet saatte sitten täältä, jokainen voi kotonaan katsoa sen, miten parhaaksi näkee. Ruoka on kuitenkin hyvin tärkeä elementti koiran hyvinvoinnissa, joten toivomme, että siihen perehdytään ja se suunnitellaan hyvin. Ruoan vaihtaminen tehdään asteittain siirtymällä, aina. Koiran ruoassa tulisi olla eläinperäistä proteiinia 20-30%, esimerkiksi metsästyskaudella koira kuluttaa huomattavasti enemmän kuin muulloin ja alkaa muistuttaa kuivan kesän oravaa helposti (ihan puhun nyt omasta kokemuksesta, vaikka kaverillakin näitä varmaan olisi). Nirso pystykorva tulisi tuolloinkin saada syömään ja ravinnon olisi oltava paitsi proteiinirikasta myös rasvapitoista.
Koiranruokapussin kyljessä on sisällysluettelo. Se kertoo, mistä kyseinen ruoka koostuu. Ne on merkitty siinä järjestyksessä, miten paljon kutakin ainesosaa ruoka sisältää. Ensimmäisenä mainuttua ainesosaa on eniten jne. Koira ei juurikaan hyödy hiilihydraateista, mutta sen elimistö pystyy jonkin verran niitä käsittelemään. Koiran vatsaa ei kannata täyttää turhalla, vaan ruoan tulisi olla energiapitoista ja helposti sulavaa.
Tästäkin aiheesta joku muu on jo kirjoittanut paljon ja kattavasti, joten tyydyn laittamaan linkin, johon kannattaa tutustua. Muitakin ohjeita on. Ja on muistettava, että se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Siksi en halua ketään painostaa syöttämään tiettyä ruokamerkkiä, enemminkin ohjaamaan oikeisiin valintoihin.
Rutiinit ja johdonmukaisuus ovat pennun ja koiran elämän peruskivet. Itse olen vuorotyössä – tämä tarkoittaa sitä, että toisinaan mennään pitkä lenkki aamulla, toisinaan illalla. Ruoka-ajat eivät ole minuutilleen samat – koirat ovat tottuneet tähän. Pennun kanssa on kuitenkin suotavaa noudattaa rutiineja erityisesti ruoka-aikojen suhteen, jotta se saa tarpeeksi syödäkseen. On myös hyvä totuttaa se siihen, että uudessakin kodissa nukutaan öisin ja valvotaan päivisin. Ja ulkona käydään poikkeuksetta heräämisen, ruokailun ja leikkimisen jälkeen. Se tarkoittaa melkoisen vilkasta aikaa alkuun, valmistaudu siihen.
Ala heti opettaa pennulle sen nimeä ja luoksetuloa – ja palkitse aina niistä ruhtinaallisesti. Meillä saavat aikuisetkin palkan, jos joudun ne viheltämään sisälle jostain syystä ja metsällä ollessa myös. Luoksetulon tulee olla aina kivaa; vaikka se koira olisi irti ollessaan aiheuttanut ydinonnettomuuden, palkitse se sen tullessa luokse. Sillä mitä tapahtui äsken ei ole koiran mielestä mitään merkitystä tässä hetkessä. Tästä aiheesta varmasti enemmän noissa edellä mainituissa oppaissa.
Ja viimeiseksi, pystykorva on metsästyskoira. Tämän saatoit ehkä tietääkin jo tässä vaiheessa. Päästessään irti se lähtee varmasti. Pidä huoli, että se pääsee irti vain niissä tilanteissa, jossa olet ajatellut sen laskeakin. Toki koulutuksen avulla saat sen ehkä palaamaan luoksesi piankin, ellei riistaa ole näkyvissä. Ja kyllä, meilläkin on pystykorva päässyt irti vahingossa, peruuttamalla ulos valjaista lenkkipolulla. Sen vuoksi meillä on valjaissa nykyään irtojarru, jonka vuoksi niistä ei enää pakiteta ulos. Ja onneksi se murrosikäinen pystykorva saatiin tuolla kertaa helposti kiinni, katastrofi oli kuitenkin lähellä.
Hiiden Hirven 