Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly puree kenkiä. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly varastaa kaikki talous- ja wc-paperit, mitkä saa hampaisiinsa. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly ei suostu leikkimään omilla leluilla. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly hakee pyykkikorista sukkia. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly puree kaikkia sähköjohtoja. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly haluaa syödä vanhojen koirien light-ruokaa, ei omaansa. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly puree tuolinjalkaa. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly puree pöydänjalkaa. Dolly kiskoo salukia hännästä. Dolly läikyttää vedet kupeista polskuttelemalla niissä. Ja Dolly kiskoo salukia hännästä.
On ollut niin kuuma, ettei itse jaksa viedä Dollya minnekään eikä oikeastaan voikaan, täytyy vaan keskittyä hengittämiseen päivän kuumimpina tunteina. Dolly ei haluaisi keskittyä siihen, Dolly haluaisi tehdä asioita. Kukaan muu ei haluaisi tehdä mitään, ennen kuin viilenee.
Ajattelin kysyä kasvattajalta, josko tämän voisi palauttaa? Että on vähän liian villi. En minä kai tällaista toivonut? Jos joku nuorempi jaksaisi juosta sen perässä. Sitten muistin, mistä se olikaan lähtöisin. Ettei sitä voikaan palauttaa. Kai sen kanssa on vaan selvittävä.
Aamulla varhain, kun ei ole vielä niin kuuma, olemme käyneet kävelyllä pellolla. Dolly on saanut olla lenkistä 95% vapaana, niin on paljon helpompaa. Vaan on se kuuma aamullakin, loppulenkistä Dolly hakeutuu varjoon pötköttämään. Yhtenä aamuna juoksin muun lauman (-1 saluki) kanssa Dollyn perässä pellolla, kun se suuntasi varisten sekaan. Ei mitään itsesuojeluvaistoa kyllä ole penikalla. Tulee se kutsusta luo, sentään. Vanhempi saluki sairastaa. Saa nähdä, toipuuko.
Dolly on käynyt pentukurssilla nyt kaksi kertaa. Se jaksaa keskittyä 5 toistoa ja sitten se haluaa mennä toisen koirien luo. Ei siinä mitään, mutta se ilmoittaa asian vinkumalla. 🙉 Pystykorvien kanssa tuo määrä toistoja on varsin hyvä, ei tarvitsisi tuotakaan. 1-2 kertaa jonkun asian toistamista on mielestäni riittävä, nämä eivät halua tehdä samaa asiaa monia kertoja vaan pitävät vaihtelusta. Niin koira kuin ihmispuolella jonkin asian opettelu vaatii toistoja, siksi niitä tehdään. Ja asioiden opettelu erilaisissa ympäristöissä on tärkeää. Jos osaa kotona istua ei se tarkoita, että osaisi muualla. Erilaisissa häiriöissä oppiminen on tärkeää. Jotta ylös ja ulos niitä harjoittelemaan. Menisin, jos ei olisi niin kuuma…
Dolly kävi ampumaradalla viime viikonloppuna. Ei pelännyt paukkuja. Täytyy jatkaa radalla käymistä säännöllisesti, jotta on hyvin totutettu laukauksiin ennen metsästyksen alkamista.
Sitten Dolly kävi kokeilemassa uusia uima-/pelastusliivejä. Hyvin toimivat. Tehdään sitäkin säännöllisesti. Haluan viedä sen muutaman kerran vauvauintiin ihan uimahalliinkin, muistaakseni ohjeistivat, että neljän kuukauden iässä ne ymmärtävät alkaa karttaa vettä, joten kesän jälkeen sitten.
Pari kertaa on päästy metsään – kyllä se vaan pienestä saakka siellä on kuljettava. Jos olisi vähän viileämpi, niin olisi mukavampaa. En valita, lämmin ei luita riko, mutta kunhan mainitsen. En haluaisi myöntää, mutta kyllä sitä syksyä jo odottaa. Onneksi salukilla on näyttelyitä ja juoksutreenejä ja Dollyllä pentukurssi, niin ennen kuin oikeastaan huomaakaan on jo syyskuu. 😎
Hurjan fiksuja nämä pennut ovat. On ihana nähdä se välähdys silmissä, kun pentu tajuaa, mitä siltä pyydetään. Käymme pentukurssilla Hyvinkäällä Koirakoulu Visiolla, jossa opettaminen tapahtuu sheippaamalla – on hyvä, että asiat opitaan sillä tavoin. Pentukurssilla voi leikkiä pienen hetken toisten pentujen kanssa, mikä on ihanaa, koska pentuleikkikouluja ei ole. Dolly ei ole yhtä täpäkkä kuin emänsä muiden pentujen kanssa – varmasti elämää helpottava tekijä.
Ensi viikolla on ensimmäinen rokotus ja ikää 12 viikkoa. Aika on varattu jo. Passin saa 16 viikon rokotuksella, se otetaan sitten – suunnitelmia maasta poistumiseen on. Ei vielä tänä vuonna, mutta ensi vuoden puolella kyllä.
On ongelmia saada kuvia siirrettyä kamerasta koneelle ja niiden aiempien kuvien läpikäymisen kanssa on todella suuria vaikeuksia. Kone näyttää hukanneen ne. Jatkan etsimistä, todellakin haluaisin ne löytää. Tämä vaikuttaa vaan liian tutulta; Sumun kuvat ensimmäiseltä talvelta ovat hävinneet jonnekin bittiavaruuteen eivätkä ole ilmoittaneet olemassaolostaan sen koommin.
Dolly ei sitä tiedä, mutta Hilja-täti kävi niitä aina säännöllisesti nuuskuttelemassa pienenä. Hilja on ihan paras painikaveri Dollylle; sitä voi purra kovaa ja se ei välitä siitä (auta armias, jos se pääsisi salukia tuolla lailla puraisemaan). Hilja on jopa jättänyt lenkin väliin, kun Dolly vinkui oven takana meidän perään. Se kieltäytyi lähtemästä (muista aina kuunnella koiraa) ja jäi kotiin leikkimään pennun kanssa. Se on varmasti maailman paras ja turvallisin aikuinen leikkikaveri Dollylle. On erikoista, miten se kuuden vuoden iässä jaksaa pennun kanssa vääntää. Toisaalta, se on kyllä ainainen pentu itsekin…
Hiiden Hirven 