Pyitä on löydetty ja niitä on seurattu. Fasaanit tunnistetaan ja seurataan. Kauriin perään on lähdetty. Pienestä ne kaikkea jo osaavat – kyllä on syvällä geeneissä riistaveret. Kun ei se pääkään ylety edes ruohikon yläpuolelle tuolla pelloilla kävellessä, saati että pääsisi ryteikössä etenemään.
Marjastaa se osaa myös. Vadelmista Dolly tykkää tosi paljon ja kaikki puutarhan marjat se on syönyt, mihin on ylettänyt.
Ollaan edelleen jatkettu lenkkiä pellolla, ei ole asfaltille ollut asiaa tällä kuumuudella. Paitsi nyt taitaa helpottaa – sade on alkanut. Kyllä oli pieni järkyttynyt tänä aamuna, kun alkoi sataa: ”Äiti, mitä kummaa tuolta taivaalta tulee?” Ei ole täällä satanut ollenkaan koko kesänä. Ruoho on auringossa palanut ruskeaksi, vain rikkaruohot kukoistavat, vähän vajavaisesti nekin. Isotkin puut ovat alkaneet kuivua pystyyn. Kukat kukkivat vain niukasti. Sade on todella tervetullut. Toivottavasti edes ne puut pelastuvat. Koiria voi lenkittää enemmän, nyt ollaan käyty aikaisin aamuyöllä, alkaa sekin vähän jo tuntumaan.
Ei ole meillä ketään pentua hoidettu näin antaumuksella aiemmin. Tädit osallistuvat edelleen emon lisäksi hoitoon; Leia leikkii, samoin Hilja. Olga tykkää pennusta, vaikka ei sitä haluakaan tunnustaa. Isla sen sijaan sairastaa, lääkärissä on käyty ja diagnoosia odotellaan – toivottavasti sellainen saadaankin. Ja se ruoka-asia jatkuu: emon kanssa syödään samasta kupista tai vaihdetaan kuppeja. Nälkä ei ole enää niin usein kuin aiemmin. Neljää kertaa päivässä ei suostu syömään, kolmekin juuri ja juuri. Hieman närppii päivällä ruokaansa. Tosin koulutusnamitkin täyttävät vatsaa. Ostin sen vuoksi Ziwipeakin ruokaa koulutusnameiksi, ettei kaikki olisi ihan turhaa energiaa. Kyllä muuten maistuu hyvin.
Käytiin Helsigissä tapaamassa veljeä. Tiedättehän sen ajatuksen, että ne pennut siellä sitten sulassa sovussa leikkivät ja niillä on tosi kivaa. Ei ollut Dollyllä kivaa; se tunnisti kyllä heti veljensä ja tappelu alkoi sillä sekunnilla, kun astuimme portista sisälle. Oli kai jäänyt jotain lapsuudesta hampaankoloon. Vaan osasihan se velikin ärsyttää: puri hännästä ja nousi selkään. Dollyllä en sellaista ilmettä ole nähnyt ennen – se oli tosi pahana. Että eikö näistä sisaruksista jo kerran päästy eroon. Se ei kotona koskaan, edes emon kanssa, ole ollut tuollainen. Se on aika alistuva kotioloissa isoille koirille (järkevää) ja mitä olemme leikkineet koirakoulussa, on kaikki mennyt todella hienosti. Kyllä ne hetken kaivelivat yhdessä, että ei se ihan koko aikaa tappelua ollut. Suku on pahin, eikö? Palautui mieleen, miksi päädyimme valitsemaan Dollyn: se oli niin pahansisuinen, ettei sitä olisi voinut kenellekään myydä. 😅
Mutta se veli, se vasta olikin komea. Mahdottoman hieno nuori pystykorva. Kyllä minä sitä aion käydä toistekin katsomassa, ilman Dollya tosin. Yhtään kuvaa en siitä kyllä saanut, sattuneesta syystä.
Meillä ehdittiin tässä yksi päivä askarrella vähän lisääkin; nappikuulokkeet lyhennettiin Dollylle sopiviksi, näin päättelimme. Hän ehkä halusi kuunnella musiikkia tai kirjaa, mistä sen tietää. Siivoamisesta Dolly pitää, on ihana roikkua siinä siivousvälineessä. Nyt vasta ensi kertaa laitoin robotti-imurin päälle, se olikin hassu kapistus Dollyn mielestä. Olen odotellut, että varmasti ei enää pissoja olisi sisällä ja nyt se aika on koittanut. On mennyt nyt päiviä, että Dollyn kaikki pissat on tehty ulos. Kesällä ovet ovat auki ja se on saattanut herätä hiljaa ulkoa ja kävellä sisälle pissalle, mutta nyt ne ajat taitavat olla jo ohi. Toki asia vaatii viitseliäisyyttä itseltä, onhan se edelleen vietävä sinne pihalle.
Ulko-ovien ollessa auki koko kesän, on meillä ollut kärpäsiä ja perhosia sisällä varmasti enemmän kuin ulkona. Niitä Dolly sitten listii keittiön valkoisiin verhoihin emän opastuksella. Eivät muuten varmasti lähde enää ikinä puhtaaksi. Ei ole halpaa koiran omistaminen, ei. Vähän väliä pitää uusia jotakin, millä olisi vielä ollut reilusti käyttöikää jäljellä. Mutta olisiko sitä onnellisempi silloin – ei varmasti olisi. Nenänkuvat ikkunoissa, kuluneet lattiat ja hiekka sohvalla – siitä se onni tulee. Että eletty on.
Nyt kun helteet vihdoin helpottavat, voidaan käydä kaupunkikävelyilläkin. Tutustua taas uusiin paikkoihin. Harjoitella vaikka eri liikennevälineissä matkustamista. Eivät nämä kyllä mitään pelkää, mutta tottua pitää kuitenkin.
Leialla on valeraskaus juuri nyt – Dolly yritti imeä maitoa Leialta tässä eräänä päivänä. Olisi se sitä ruokkinut, jos olisi maitoa tullut. Dolly edelleen kiertää kaikkien vatsanaluset, jos jollakulla olisikin sitä hyvää maitoa – imetys ei unohdu helpolla ei.
Dolly on erinomaista seuraa, ei tule aika pitkäksi. Jos se ei ole kiusaamassa muita koiria, se keskittyy varastelemaan tavaroita. Koitapa pestä ikkunoita, kun ipana juoksee tarvikkeet suussa ympäri asuntoa ja avoimesta ovesta ulos pihalle. Ei se kauaa jaksa varastella, ikää kun tulee, alkaa vakavoituminen.
Hiiden Hirven 