Happy Birthday to You Sumu! On ollut mielettömät 3 vuotta sinun kanssasi. Sumunkaan kanssa ei aika tule ikinä pitkäksi, se on rakastettava ikiliikkuja, toivon meille monia, monia yhteisiä vuosia vielä.
Sumu tuli meille, koska Ada sitä pyysi. Suoritti sen metsästäjäntutkinnon, joka oli ehtona ja täytyy sanoa, että meillä kävi hyvä tuuri. Löydettiin mahtavasta yhdistelmästä pentu, joka on täyttänyt toiveemme lintukoirasta ja paljon enemmänkin. Sumu on kaikessa mukana, aina se on valppaana mitä missäkin tapahtuu ja se löytyy sieltä, missä tapahtuu. Se on äänekäs ja pomppivainen. Hyvin ehtiväinen se on ollut myös, pentuna etenkin. Se on myös omalla tavallaan vakava, määräykset otetaan kirjaimellisesti ja se huolehtii, että myös muut niitä noudattavat. Pentu pidetään hyvässä kurissa.
Meillä oli jos jonkinlaista alkuun Sumun kanssa. Oli hiekanjyvästä tms. tukkeutunut kyynelkanava. Oli salukin purema, sen hoito ja siitä seurannut hampaan poisto. Ilman näitä onnettomuuksia se on ollut aina terve. Sen juoksut tulevat säännöllisesti ja astutus oli ehkä helpoin tapahtuma ikinä. Tiineys ja synnytys sujuivat ongelmitta. Se jaksoi kaiken hyvin ja oli hyvässä kunnossa.
Hilja on opettanut Sumua pentuna ja huolehtinut siitä. Eipä olisi parempaa henkivartijaa vilkkaalla pystykorvan pennulla voinut olla. Sittemmin Sumu on pärjännyt omillaan, ei ole ollut tarvetta suojelulle.
Kävimme eilen mökillä, otettiin mukaan vain pystykorvat. Ei muuten mennä toiste. Seuraavalla kerralla otan mukaan salukit, ne osaavat olla hiljaa. Mökki ei ole meidän oma, piha ei ole aidattu. Se tarkoittaa, että narussa pitää olla. Voinee kuvitella, miten tuollainen Dolly, joka on koko elämänsä touhunnut vapaana, asiasta ajatteli. Ei ajatellut kauniita ajatuksia, ei ollenkaan. Vinkui ja vonkui. Sumu on toki ollut ennenkin, se ei vinkunut. Se haukkui. Halusi naapuriin. Ei ollut hyvä pihalla, ei laiturilla. Ei oikein sisälläkään, vaikka sinne ne kyllä molemmat rauhoittuivat.
Käytiin veneilemässä Dollyn kanssa. Oli oikein kiva reissu; Dolly näki kanadanhanhia. Mentiin aika lähelle, mutta ei kuitenkaan liian lähelle. Pysyi se veneessä, mutta oli kovasti kiinnostunut. Isoja lintuja, se mietti. Dollya harmitti siellä veneessäkin, ainakin ennen niitä hanhia. Sillä on sellainen myrtynyt ilme, jonka se ottaa, jos joku ei miellytä.
Ihan hienosti se siellä veneessä osasi olla. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa oma alunen veneen kokkaan, niin voi siellä makoilla tai istuskella, eivät tassut luista. Kyllä se sinne nytkin kapusi, ei sillä. Voisi vaan olla miellyttävämpää.
Mennään koirauimalaan opettelemaan uimista, pentu-uintiin. Ensimmäinen vuoro on jo varattu, muutamia kertoja tullaan käymään. Ja siinä sivussa tietysti jatkamme harjoittelua pentukurssilla. Katsotaan, mitä niiden jälkeen keksitään. Varmaan syksyllä ei tarvitse muuta kuin harjoitella metsässä, mutta metsästyskauden jälkeen sitten taas.
Pystykorvien oma tarha on kohta valmis. Siellä on pieni pystykorvan kokoinen koppi, jonne voi mennä sadetta suojaan. Sillä nyt onneksi sataa. Saadaan sitten päiviksi pystykorvat omaan ja laikat omaan tarhaansa, saavat jälkimmäiset viettää rauhassa päivänsä. Dolly rakastaa laikoja, mutta joskus se rakastaa niin, että laikat eivät saa hetken rauhaa.
Hiiden Hirven 