Dollylle tehtiin MyDogDNA -testi tammikuussa, jonka tulokset tulivat äskettäin. Sumulle tehtiin tämä sama testi myös ennen ensimmäistä astutusta, löytyy tuolta: Sumu-The Finnish Spitz. Vertailun vuoksi halusimme tehdä geenitestin Dollylle, vaikka ei siinä mitään suoraan pystykorvaan liittyvää sairautta etsitäkään. KORJAUS 22.4.22. Siellä on itseasiassa pystykorviin liittyvä sairaus, jota tutkitaan: Degenerative Myelopathy. Dolly on senkin suhteen terve.
Dolly on tutkituilta osin terve, se on väriltään fawn, se vaihtaa karvansa ajoittain, on pystykorvainen ja sen geneettinen variaatio on keskiverto verrattuna kaikkiin tutkittuihin suomenpystykorviin.
Tällä testillä pystyi aikanaan vertailemaan juuri geneettistä eroavaisuutta kaikkien tutkittujen kesken, mutta se ominaisuus on kadonnut firman myynnin myötä. Suomenpystykorvan geeneettinen monimuotoisuus on keskiverron koiran geeniperimää kapeampi. Tämä johtuu siitä, että pystykorvia on ollut vain Suomessa eli maailmanlaajuisesti hyvin pienellä alueella, niitä on jalostettu ensimmäiset reilut 100 vuotta melko ahtaasti, käytetty vain ”parhaita” – miten se aina onkaan sitten määritelty- ja niitä parhaita on sitten käytettykin paljon. Eikä se ole kenenkään vika, tämä on ollut tapana. Se, että pentueen sukusiitosaste on alhainen ei poista sitä faktaa, että geneettinen eroavaisuus on keskivertoa kapeampi. Ei se sentään lunnikoiran tasoa ole, mutta siihen pisteeseen saatetaan ennen pitkää ajautua pienessä rodussa. Onneksi on rotujärjestö, joka tekee suosituksia jalostukselle. ❤️
Tämä DNA-testi ei tietenkään takaa sitä, etteikö Dolly koskaan sairastuisi mihinkään. On silti mielenkiintoista tutkituttaa koirat myös tältä osin, koskaan ei voi tietää, jos jotakin yllättävää ilmeneekin.
Käytiin Tallinnassa, koska Suomessa ei järjestetä näyttelyitä. Sattuneesta syystä. Siellä oli Tallinnan Winter Cup 19.2., kansainvälinen näyttely ja sen päälle kansallinen näyttely 20.2.
Reippaita matkalaisia nämä pystykorvat ovat; todettiin, että mikään ei ainakaan pelota. Eivät rähjää vieraille koirille, haluaisivat mennä kaikkia moikkaamaan, ulkona viipottavat menemään kuin maaniset ADHD- potilaat ja oikeasti muutoin käyttäytyivät varsin asiallisesti. Ei lainkaan turhaa haukkumista, niiden kanssa oli kaiken kaikkiaan helppo matkustaa.
Dolly piippailee, kun ollaan vieraassa paikassa, jossa olisi yritystä käydä nukkumaan, rauhoittuu ajan kanssa. Mutta kyllähän se piippailu on aika ärsyttävää, Sumukin siitä jo hieman huolestui. Mutta kerroimme Sumulle, että moinen ominaisuus on varmaankin periytynyt isän puolelta, niin Sumu selvästi helpottui. Nyt täytyy muistuttaa, että tähän kätkeytyy pieni sarkasmin jyvänen; Dollyn isä ylittää Atlantin vuosittain pariin kertaan ja ei varmasti matkoillaan piippaile. 🙄😅
Laivassa otettiin hytti, harjoituksen vuoksi ja siksi, että en mielellään niitä autoon matkan ajaksi jätä. Makoilivat alapedillä ja lattialla. Hyvin sujuivat molemmat laivamatkat.
Hotellissa oli Dollyllä vähän vaikeaa, se kuunteli koko ajan käytävästä kuuluvia ääniä ja haukahteli niille. Sumu nukkui sängyllä eikä välittänyt tuon taivaallista niistä äänistä. Luulisi kokemuksen lisääntyessä, että Dollykaan ei niistä sitten enää välittäisi. Kovasti ainakin tätä toivomme, ettei tarvitsisi montaa yötä reissussa valvoa itsekin…
Sää olisi saanut olla parempi, mutta mitä sitä voi helmikuussa muuta odottaa. Käytiin rannalla lokkeja katsomassa, olipa siellä sorsiakin. Ja lokkien raatoja, joita vesi oli rantaan tuonut…
Näyttelyssä sitten. Dolly 1okk voitti koko rodun lauantaina kansainvälisessä näyttelyssä ja oli tietysti ROP juniori. Sumu käyttöluokasta PN 4 ja serti sekä vara-cacib.
Sunnuntaina Dolly ROP juniori sekä PN 3 ja Dolly saa nyt Viron juniorimuotovalion arvon. Sumu oli PN 2 sertin kera, käyttöluokasta. Mahdottoman hienot tytöt!
Aika rankaa tällainen reissu kuitenkin tuollaiselle keskenkasvuiselle on, vallankin kun yö piti käyttää vartiointiin. Päädyttiin sunnuntaina jättämään ryhmäkehä väliin vaikka sinne lauantaina jäätiinkin. Ei liikaa pienelle päälle, jotta innostus säilyy.
Karvanlähtö on molemmilla tytöillä. Ja näkyyhän se, mutta minkäs teet. Katsellaan, millaisessa karvassa ollaan maaliskuussa Pystykorvajärjestön pääerikoisnäyttelyssä ja mitä sen jälkeen. Ei Dollyakaan viitsisi bikineissä enempää ilmoitella, katsellaan näyttelyitä sen mukaan, miten kasvattelevat karvansa takaisin.
Täytyy vielä Sumun viisaudesta kappale kirjoitella. Se on aivan mielettömän viisas koira, vaikka ikää ei tuon enempää olekaan. Kun Dollyllä oli vaikeaa reissussa, eikä se tahtonut heti rauhoittua, niin Sumu rauhoitteli pentua. Nuoli päätä ja korvia, haastoi leikkimään. Se on niin käsittämättömän inhimillinen, että sitä on vaikea ymmärtää. Ja miten se ymmärtää heti, miten pitää toimia ja mitä tehdä. Tämä on ominaisuus, jota koirissa ei helposti ymmärretä. Eivät ne ole pelkästään viettiensä varassa toimivia – ne ymmärtävät, välittävät, ovat empaattisia ja aivan varmasti rakastavat. Toiset ovat kyllä viisaampia kuin toiset, siitä ei pääse mihinkään.
Hiiden Hirven 