(Kannattaisi ehkä kirjoitella vähän useammin, huomaan otsikosta.)
Sumu sai aikaan osittaisen sydämen pysähtymisen tuossa eräänä iltana. Minulle siis. Se ei ole vieläkään palautunut ennalleen.
Olimme pystykorvatyttöjen kanssa lenkillä (nyt lenkkeillään osissa kasvavan vauvavatsan vuoksi) ja vaikka itse lenkki oli pururadalla niin sinne ja takaisin kyllä joutuu asfalttitietä pitkin kävelemään.
Siinä sitten Sumu ja Dolly kulkivat kuten aina, rinta rinnan. Ja yht’äkkiä loikkasivat yhtä jalkaa pusikkoon tien pieleen. Minä niitä kiskomaan sieltä pois, selvästi jotakin todella kiinnostavaa oli tekeillä.
Sumu nosti päätään pusikosta ja sen suusta roikkui…käärme? Ja minä tiedän, mitä tiineelle nartulle tapahtuu, jos se saa käärmeen pureman. Dolly otti siinä vieressä oppia, kuten sillä on tapana, vaikkei aina niin tarpeen olisikaan (kuten esimerkiksi tässä tilanteessa). Saalis tipahti ja kiskoin koiria vielä lähemmäs. Sumu puri suutaan tiukasti kiinni ja minä koetin hyvällä (ja pahalla=käsin avaamista kokeilemalla) saada sen tiputtamaan saaliinsa. Tiesin, että suussa on jotain, mutta en saanut suuta millään käskyllä tai tempulla auki. Hiki alkoi nousta otsalle.
Lopulta Sumu sylkäisi palasen suustaan ja se jäi kiemurtelemaan maahan. Häntäpää, mutta minkä? En pystynyt katsomaan lähempää, koska molemmat pystykorvat tempoivat aivan hurjana kiemurtelevaa häntää kohti. Sitä siinä tuijotan ja koetan saada itseni rauhoittumaan. Soitin jo Markon paikalle, jos se olikin käärme, sillä emme kyllä voisi siinä tapauksessa kotiin kävellä.
Kyllä se oli palanen vaskitsaa, kun pääsin paremmin asiaa tutkimaan. Mutta ei se oikeastaan helpota paljoa; samalla tavalla ne olisivat hypänneet kyyn perään. 😱
No, sitten iloisempiin asioihin. Pentulaatikko on tuotu paikoilleen. Hilja kävi sen testaamassa, aivan väkisin änkesi itsensä sinne. ”Missä ne pennut ovat?” se kyseli. Hoitotäti odottaa jo. Se on käynyt joka päivä laatikkoa katsomassa. Kyllä niitä pikkuisia odottavat kaikki muutkin jo kovasti.
Monena yönä olen herännyt siihen, että joku ähisee ja puhisee kamalasti pentulaatikossa. Olen noussut katsomaan, että ei kai se Sumu vielä aloita, mutta siellähän on ollutkin Dolly. Dolly on kovasti petaillut lapsuudenkotiaan ja aamulla löytyy aina sieltä nukkumasta.
Dolly kävi retkeilemässä Kolilla. Se oli aivan hurjan reipas koko reissun ajan, nautti uusista maisemista. Käväistiin vielä Lieksan kautta kierros, piti käydä Paaterissa. Suosittelen, mikäli siellä päin ajelette. Itse sain siitä suosituksen myös ja kyllä kannatti.
Matkan päämäärä oli Rautavaara, jossa oli jalostusryhmän tapaaminen. Dolly oli hyvin väsynyt, kun sinne asti päästiin, mutta käyttäytyi kuitenkin erittäin hyvin ja sai kunniamaininnan rauhallisuudesta.
Kotiin päästyään se esitti ilotanssin, kun tapasi muun lauman. Oli raukka varmaan luullut, että kotiin ei enää palata lainkaan.
Sumun iskästä muutama sananen. Minulla on taipumus ihastua yhdistelmässä usein siihen urokseen, ovathan ne toki aina näyttävämpiä kuin nartut. Sama juttu tässäkin oli; kovasti olen tykännyt Albuksesta.
Albus eli Dayhill’s Halti on käyttövalio ja yhtä sertiä vaille muotovalio ja kohta varmaan Suomen veteraanimuotovaliokin (kirjoitushetkellä 2xvet.sert), mikäli vielä näyttelyissä käy. Hyväkuntoinen se on ikäisekseen. Albuksen omistaja Marika laittoi minulle muutaman pääkuvan, kun huomasi, miten isänsä näköiseksi Sumu on tullut. EDIT 3.7.22. : Sumun iskästä tuli Suomen veteraanimuotovalio 2.7.22 Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä! Onnea Albukselle!
Linkki Albuksen sukutauluun: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI18346%2F10&R=49
Copyright alla oleviin kuviin Marika Tuomela.
Seuraavassa muutama pääkuva Sumusta tältä keväältä.
Sumulla alkaa olla melko tuskaiset ajat kuuman sään vuoksi. Lämpöhalvaus vaanii tiinettä narttua helpommin, joten nyt on lenkit minimissä, mistä Sumu ei pidä sitten yhtään.
Tänään se haukkui oravanpoikasta pihalla jonkin aikaa, ja lopulta se piti hakea sieltä suihkun kautta lepäämään, kun ei olisi millään sitä hauskuutta lopettanut. Kesti aika tovin, ennen kuin läähätys loppui – kyllä on nyt haukkuminenkin kielletty toistaiseksi. Katsellaan sitten synnytyksen jälkeen taas, Sumu hyvä.
Hiiden Hirven 