”A Finnish Spitz is never late, nor is she early, she arrives precisely when she means to.”
66 päivää, Lh-piikistä laskettuna. Voin kertoa, että viimeiset kolme päivää olivat aika pitkiä. Mutta synnytys alkoi lämmön laskulla, kuten kuuluu. Illan mittaan alkoi levottomuus, muut koirat laitettiin tarhaan yöksi. Paitsi saluki. Se laitettiin pojan huoneseen (sen pojan kanssa tietenkin), koska se aisti, että jotakin oli tekeillä. Ja ramppasi edes takaisin.
Sumun lämpökäyrä viimeisiltä päiviltä:
Sumu ei olisi valinnut pentulaatikkoa synnytyspaikaksi. Se olisi mennyt koppiin. Tarhan ovi pysyi kuitenkin suljettuna. Sitten se kaiveli rhodon juurelle synnytyspoteroa. Ja kun sekin kiellettiin, koetti se vielä viimeiseksi virpiangervon juurelle valmiiseen kuoppaan. Tiesi varmaan, että kuuma tulee. Kyllä se vaan oli ohjattava kuitenkin pentulaatikkoon.
Synnyttävä narttu on hyvä pitää viimeiset hetket hihnassa, ettei tuollaista omaa synnytyspaikkaa tule valittua sen turvallisemman pentulaatikon asemesta.
Ensimmäinen pentu syntyi kahden jälkeen yöllä ja viimeinen puoli viiden aikoihin. Eli varsin joutuisasti ne tulivat. Neljä poikaa ja yksi tyttö. Pojat olivat mahdottomia köriläitä, suurin 356g. Eikä niiden synnyttäminenkään kovin helppoa ollut, mutta kaikki sujui kuitenkin omin voimin. Hienosti Sumu hoiti synnytyksen ja pennut taas.
Lämpötilat eivät ole olleet synnytyksen puolella. Järjettömän kuuma. Piti laittaa ilmastointilaite pentuhuoneeseen (eli makuuhuoneeseen😜), jotta kaikki säilyvät elossa. Emä ja pennut.
Seuraavaksi pieni video tähän mennessä otetuista kuvista ja videoista, kunnes saadaan vähän laadukkaampia kuvia pienistä. Siinä on suomenpystykorvia alle vuorokauden ja vuorokauden ikäisinä.
Hiiden Hirven 