”Mrrrrr” kuuluu sellaisella pikkuorava äänellä, kun nostan harmaan puuhapalleron (termi on lainattu kaverilta) syliin. Hän on suuri ja mahtava metsästyskoira, ettäs tiedätte, ei mikä tahansa fifi. Itsetunto on kohdillaan jo pentulaatikossa.
Painia osataan ja toisia purraan niin vietävästi kuonosta. Hampaat ovat puhjenneet jo osalla ja se ei ole kiva juttu emon kannalta, normaali syöminen on ok, mutta jos alkavat huvitutteilla, niin saavat jo toruja.
Juoksuaskelia otetaan, erilaisia käännöksiä harjoitellaan ja jotkin objektit kiinnostavat jo, kuten pallot. Pentulaatikko vaihdettiin suurempaan viikko sitten. Joku on tullut pentulaatikosta jo uloskin, mutta kun luukun laittaa kiinni, niin siellä ovat ja pysyvät vielä.
Puuhapallerot ovat käyneet jo keittiössä ihmettelemässä vähän isompaa maailmaa. Vielä eivät kauaa jaksa ihmetellä, kun nälkä yllättää. Sen jälkeen yllättää väsymys.
Nyt on sitten se aika, kun aloitellaan kiinteää ruokaa. Maistellaan alkuun. Lähipäivinä saavat aloittaa. Vieraita otetaan pikkuhiljaa ja pienissä erissä vastaan kohtapuoleen. Eivät nämä vielä varsinaisia sirkuksen vetonauloja ole, koska esiintyminen kestää niin vähän aikaa. Päivä päivältä jaksavat kuitenkin enemmän ja enemmän olla hereillä.
Kuvat kolmen viikon iässä pennuista. Jos ensi viikolla päästään harjoittelemaan ulkoilua edes tuossa terassilla, niin seuraavat kuvat voisivat vaikka olla siellä otettuja. Katsotaan, minkälaisia säitä on luvassa.
Kiireiset viikot tiedossa nyt, kun kasvavat. Koetetaan näyttää maailmaa mahdollisimman paljon, jotta uuteen kotiin siirtyminen olisi helpompaa ja monia asioita jo nähty ja koettu.
Viimeiseksi vielä pentujen painokäyrä parilta viime viikolta. Painot on otettu välillä eri aikoihin päivästä ja myös päivästä riippuen ovat eri henkilöiden ottamia, mutta tuollainen siitä tuli. Kasvavat, voi todeta.
Hiiden Hirven 