Teeren siipi ja metsäretki

Nuorena se vitsa on väännettävä. Tai teeren siipi haistettava. Vanhaa kansanviisautta se. Kokeiltiin viikonloppuna, miltä se teeren siipi sitten oikein haisee. Ja pennut tietysti kokeilivat, että miltä se maistuu myös. Kuten kokeilevat kaikkea muutakin. Varpaita, hameenhelmoja, ovistopparia, yöpöydän jalkaa ja neniä.

Muutamia kuvia siitä teeren siivestä ja onhan niihin joku pentukin sattunut osumaan mukaan. Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.

Seuraavaksi ripustetaan se siipi puuhun. Katsotaan tuleeko löytöjä.

Ensimmäinen metsäretki tehty. Oli vähän huono paikka, ihmisiä ja korkeaa heinää. Mennään seuraavalla kerralla jonnekin parempaan paikkaan. Mutta autolla täytyi sinne ajaa kuitenkin, jotta autoilut on sitten aloitettu. Kyllä sieltä protestia kuului, eivät he nyt ihan heti sinne häkkiin sopeutuneet.

Metsäretkellä on hyvä olla eväät mukana.
Jonossa kuin pienen talon porsaat he kulkevat.

Älkää koskaan uskoko mitä näette netissä. Tässäkään tapauksessa. Viimeinen video on lavastettu. Oikeasti pennut juoksentelivat vähän joka ilmansuuntaan, mutta tässä emä toimi houkuttimena kävellä polkua pitkin. Seuraavaksi mennään vähän helpompaan maastoon.

Isosisko leikkii edelleen pentujen kanssa, kun siihen annetaan lupa. Alkaa raukka olla jo kohta alakynnessä, kun joukolla hyökkäävät kimppuun. Hienosti se osaa kuitenkin niiden kanssa olla, vaikka roikkuvat suupielissä ja hännässä. Salukia ovat päässeet haistamaan (osa), mutta kun se alkaa juosta, voi siinä olla henki pois pienemmiltä, niin sen kanssa ei oikein voi haistelua enempää tehdäkään.

Olga taidetaan säästää näiltä pennuilta, jos se ei itse seuraan änkeä. Hiljan mielestä pennuista on tullut vähän ällöttäviä, kun ne liikkuvat, joten sekään ei innosta tutise ne nähdessään.

Jätä kommentti