Perinteeksi jo muodostunut linnustuksen aloitus Sallassa paljastui myös muilta osin varsin perinteiseksi. Maastoissa oli viikonloppuna ruuhkaa ja usein joutui kääntymään kilometrien päästä takaisin tulosuuntaan löydettyään sen tien päästä leirin.
Ensimmäinen pudotus tuli Sumulle vasta kolmantena päivänä paikasta, jossa olemme käyneet kaikkina vuosina ja tiedämme siellä olevan teerejä. Ensimmäinen suoraviivainen matka soiville teerille 765 metriä, jossa 10 minuutin haukku, eri linnuista 2 x 10 minuutin haukku ja vasta kolmanteen haukkuun (joka oli siis kai uusinnan uusinta) Marko pääsi sen pudottamaan. Sumun päivät ovat vaihdelleet nyt heti pentujen jälkeen hieman, mutta hei siis oikeasti: onko jollain muulla näin hienoa koiraa?
Eräänä päivänä Sumu löysi teeripoikueen ensimmäiseltä hakulenkiltä ja haukkutyöskentelyä parvelle tuli 1 1/2 tuntia! En minä siitä mitään saanut pudotettua, mutta tulihan harjoitusta. (Ja unohdin laittaa housujen puntit kumisaappaisiin. Arvatkaa kauanko kesti kuivua teltassa.)
Sumulle ammuttiin toinenkin lintu tältä reissulta, on se aikamoinen pakkaus.
Ja miten viisas se on! Haluttiin mennä ensimmäisenä päivänä katsomaan uusi maasto. Siinä oli yksi pieni ongelma; piti ylittää joki. Virtaava joki. Katsottiin, että päästään kumisaappailla se ylittämään.
Sanoin Sumulle, että meidän pitää mennä yli tuosta. En osoittanut kädellä tai elehtinyt muutoin. Ja se lähti kahlaamaan siitä yli. 🥹 Tuo koira on jotain ihan käsittämätöntä.
Dollyllä oli myös hienoja töitä; 10 minuutin haukkuja jopa. Se hakee todella hienosti. Tällä hetkellä haku on 9-10 pisteen arvoinen. Se tarkoittaa, että se myös juoksee helposti itsensä väsyksiin ja sille onkin pidettävä vähän kevyempiä päiviä välissä. Dolly on kuitenkin vielä vasta juniori-ikäinen koira, kasvava ja kehittyvä. Nyt ei ole aika sitä rikkoa liialla juoksuttamisella.
Metsästysreissulla koirilla on liinat leirissä, jotka kiinnitämme leirin läheisiin puihin. Siinä menee sellainen parisen minuuttia ennen kuin ensimmäistä kertaa aletaan niitä sotkeutuneita liinoja selvittämään. Luulen, että Sumu ainakin sotkeutuu tarkoituksella, että se on sille jonkin sortin leikki. Siellä se seisoo sen tuhannen solmussa olevan liinansa kanssa ja heiluttaa häntäänsä. Dollya liina näyttää lähinnä harmittavan ja se sotkeutuu kai siitä syystä.
Telttamajoitus tälläkin reissulla. Kamina kyllä on. Säästää aikaa ja kilometreja, mutta muusta en tiedä. Luuvalolta se ei ainakaan säästä.
Luuvalo jäytää yöllä ja päivällä, kun nukkuu kovalla alustalla märässä metsässä. Mutta en valita, kunhan mainitsen luuvaloni.
Koirat nukkuivat teltassa myös, mutta häkissä. Toivon, että mitä enemmän telttareissuja teemme, sitä paremmin ne sopeutuisivat teltassa nukkumaan, ilman häkkiäkin. Toistaiseksi niillä on ollut taipumus pujahtaa sieltä telttakankaan alta ulos…
Telttasaunakin on vallan mukava olla matkassa mukana. Hiukset on tosin pestävä joessa, pariasteisessa vedessä, mutta muutoin pystyy saunassa peseytymään. Lämpimässä. Se on hyväksi luuvalolle. Kunhan mainitsen sivulauseessa.
Meillä on ollut tapana etsiä reissuilla uusia maastoja. Toisinaan vedämme vesiperän. Kuten sillä kertaa, kun ajelimme autolla olevinaan yhden tunturin juurelle. Tie oli poikki kokonaan kilometriä ennen sitä. No siinä sitten ajelimme takaisin. Viiden kilometrin tuntivauhtia. Vielä on aika paljon valoisaa aikaa etsiä maastoja, marraskuussa valoisia tunteja onkin hieman vähemmän.
Sää ei oikein suosinut. Vettä tuli. Mutta sitä kun ei voi itse päättää, säätilaa. Otetaan vastaan, mitä tulee.
Dolly sai paikan kokeeseen Savukoskella. Säätilan kanssa arvoimme aika tavalla, mutta päätimme sen sinne viedä. Eihän se valmis missään nimessä ole ja aika matka vielä aikuisen koiran töihin, mutta se hakee, löytää, haukkuu ja seuraa, joten päätettiin kokeilla.
Koetta edeltävä päivä oli Vinkupäivä. ”Piip-piip-piip. Hau!” Noin se suunnilleen meni. Eli ei menty Dollyn kanssa metsään. Sen sijaan koetettiin syödä, juoda, kävellä ja hieroa lihaksia.
Koepaikalle ajelimme edellisenä iltana. Pääsimme saunaan, ihan oikeaan saunaan. Voi sitä onnea viikon teltassa olon jälkeen. Teltassa kyllä nukuimme koetta edeltäneen yönkin.
Tunnustan, että minulla oli pieni toive tuomarin suhteen. Ja se toteutui. Saimme todella mukavan ja kokeneen tuomarin. Tuomarithan siis arvotaan ja siihen ei voi itse mitenkään vaikuttaa.
Koko koetta en näe aiheelliseksi selostaa, mutta lintuja löytyi ja kaksi jäi haukkuun. Molemmat kymmenminuuttisia haukkuja. Siitä irtosi tulokseksi 68 pistettä eli LINT2 -tulos. Haku ei ollut parasta mahdollista eivätkä seuraamiset, mutta aina päivät eivät ole myöskään toistensa kopioita. Hermostunut koiranohjaaja pitkän reissuviikon päätteeksi ei luonnollisestikaan auta asiaa.
Silti olemme enemmän kuin tyytyväisiä tulokseen, joka on haukuttu koiran ollessa vielä juniori-ikäinen. Tästä on hyvä jatkaa hiljaksiin eteenpäin. Mm. näyttelyiden käyttöluokassa! 🤗
Koepäivän päätteksi tapasimme Dollyn isän omistajan, eli Jounin. Jouni ajeli koepaikalle metsästysajan kämpiltään ja pääsi näkemään väsyneen ja märän Dollyn. Dolly ei enää siinä vaiheessa jaksanut kissaa sanoa, mutta sanoi se sentään päivää.
Päätimme metsästysreissun päivää suunniteltua aikaisemmin ja lähdimme kotiin luuvalo edelleen seurana. Kunhan mainitsen sivumennen pitkälle edenneen luuvaloni. Eiköhän se parane lämpimässä saunassa kotona. Vaatteiden ja tavaroiden kuivattamiseen tulee menemään kyllä hyvä tovi.
Hiiden Hirven 