Dolly kävi Smartdog -testissä 19.1.23. Olen käynyt joskus vuosia sitten salukin kanssa samaisessa testissä ja nyt tuli ylitsepääsemätön tarve käydä testissä Dollyn kanssa.
Luonnetestiin tai edes MH-luonnekuvaukseen en veisi pystykorvaa (tai salukia sen puoleen). Mutta Smartdog -testiin veisin koiran kuin koiran, koska siellä ei koiraa pelotella millään. Virallinen testihän tämä ei tietenkään ole, mutta arvio persoonallisuuden eri osa-alueista.
Testi oli Pieni Persoonallisuusarvio ja testissä arvioidaan kahdeksaa eri osa-aluetta. Osa-alueita ovat:
- suhtautuminen vieraaseen ihmiseen -arkuus – rohkeus
- aktiivisuus, tilaan tutustuminen
- eleet
- ongelmanratkaisu – V-aita
- ongelmanratkaisu -mahdoton tehtävä
- leikkihalukkuus
- outoon objektiin tutustuminen -arkuus – rohkeus
- alustat
Omistaja on koko ajan aktiivisesti läsnä testissä ja siksi videon/kuvien ottaminen ei ole ihan helppoa. Eikä koko testiä saa tietenkään videoida/jakaa, mutta pieniä pätkiä saa, tähän kysyin luvan.
Testistä lyhyesti: Dolly todettiin avoimeksi ihmistä kohtaan ja se tutustui tilaan aktiivisesti ja kävi läpi koko huoneen.
Impulsiivisuutta mitataan testissä sylinteritestillä, jossa koira opetetaan ensin syömään makupala sylinterin päistä ja sitten kokeillaan, mitä tapahtuu, kun koira näkeekin palkkion sylinterin läpi. Dollylla todettiin olevan hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli.
Eleiden lukukyky on Dollylla hyvä, mutta eleistä riippumatta se teki silti omat ratkaisunsa siitä, kumpaa kuppia se menee ensiksi tutkimaan namien toivossa.
V-aita -testissä Dolly ratkaisi tehtävän nopeasti ja itsenäisesti.
Mahdoton tehtävä tarkoittaa tehtävää, jossa koira opetetaan ensin avaamaan laatikko saadakseen namin. Sitten laatikko ruuvataan kiinni siten, että sitä ei saa mitenkään auki. Koiralla on kaksi minuuttia aikaa koettaa ratkaista tehtävä. Dolly yritti puolet ajasta avata laatikkoa itse ja puolet ajasta se pyysi apua ihmiseltä. ”Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta ja siitä, että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.”
Leikkihalukkuus Dollylla oli keskitasoa, leikki hieman minun kanssani, veti esinettä, mutta ei ollut erityisen halukas siihen.
Outo objekti on kauko-ohjattava auto tms., johon on rakenneltu päälle sellainen vaatteisiin puettu kääpiökokoinen ihmisnukke. Se tulee näkyviin verhon takaa. Dolly juoksi irti päästyään tutkimaan heti objektia.
Uutena testissä on alusta-arkuuden mittaaminen, sillä alusta-arkuus on lisääntynyt koirilla voimakkaasti. Alustat olivat liukkaita ja kiiltäviä alusia ja viimeisenä oli kaadettu verkkoaita. Dolly tuli alustoille houkkuttelun kanssa, paitsi aidalle, jolle se meni muutoin vain tallustamaan.
Dolly on kulkenut kuitenkin ongelmitta laivalla, hississä, hotelleissa, portaissa ja vaikka ja missä, liukkailla, ritilöillä, jäällä, sementillä, matoilla, kumilla ja pahvilla, joten se, että se ei mennyt ilman houkuttelua liukkaalle (märältä näyttävälle) alustalle, ei minun mielestäni kerro alusta-arkuudesta vaan viisaudesta – kukapa haluaisi tieten tahtoen liukastella tai kastella varpaansa. Paitsi tietysti nakkipalkalla sekin käy.
Saimme neuvon harjoitella leikkimistä eri tilanteissa ja erilaisissa tiloissa. Olen vähän huono leikkimään koirien kanssa, tunnustan. Mutta leikimisellä on hurjasti hyviä puolia ja sitä kannattaa oikeasti harjoitella.
Leikkimisen on todettu rentouttavan koiraa, auttavan uuden oppimisessa, nostavan viretilaa ja pitävän yllä tarkkaavaisuutta, ja vaikka mitä muuta. Esimerkiksi näyttelypaikalla odottaessa voi leikittää koiraa ja samalla nostaa sen viretilaa kehää varten tai tarkentaa sen tarkkaavaisuus kohdentumaan ohjaajaan.
Leikkiä voi käyttää hyvin palkkiona mutta sitä pitää käyttää ajatuksella, jotta se ei käänny itseään vastaan. Tässä onkin uuden opettelua.
Dolly on omaksunut leikin heti ja innostuu siitä kovasti. Olemme leikkineet kehän reunalla ja kotona, innostuu leikkimään joka paikassa.
Kuopiossa oli jalostuspäivät 27.-29.1.23. Minun piti sinne olla menossa. Mutta voihan flunssa…en voinut mennä tartuttamaan sinne muita jalostusryhmäläisiä. Joten muutimme suunnitelmia sen verran, että lähdimme ajelemaan Kuopioon lauantaina ollaksemme siellä sunnuntaina jalostuspäivänäyttelyssä.
Hiiden hirven Pökö ja Aku olivat myös näyttelyssä – pojat esiintyivät nuorten luokassa oikein mallikelpoisesti. Dollylle povasin huonompaa menestystä kuin se sitten olikaan ja täytyy sanoa, että ehkäpä eniten arvostamani SA tuli siitä näyttelystä.
Metsässä olemme myös käyneet; tässä päivänä muutamana otin molemmat tytöt mukaan jaloittelemaan. Metsästystilanteessa emme pidä kahta koiraa samaan aikaan vapaana, mutta jos ajatuksena on käydä vähän juoksemassa, on tilanne eri.
Vaan niin siinä kävi, että toiselta hakulenkiltä löytyi hirvi. Sumu jätti hirven kilometrin paikkeilla, mutta Dolly jatkoi sitkeästi jäljittämistä. Jäljitysmatka oli melko vaarallinen ja jouduin ottamaan auton ja sillä koetin saada sen kiinni. Lopulta, kun se palaili omia jälkiään takaisin, sain sen autoon. Tutkan mittarissa oli lähes 17km – yksi hakulenkki ja loput hirven perässä. Ei tarvitsisi, rakas Dolly. Vaan ei taida Dolly minua kuunnella.
Suomen Kennelliitto on alkanut tallentaa myös tiettyjä voittaja-titteleitä Baltian maista. Dollylle siunaantui sellainen Tallinan Winter Cupista, jossa se voitti kansainvälisessä näyttelyssä rotunsa toisena vuonna peräjälkeen. Valitettavasti viime vuoden titteliä Kennelliitto ei tallenna, mutta saadaan sentään tämän vuotinen Suomeenkin näkyviin jossain vaiheessa. Nyt on myös karvanlähtö alkanut, voi olla, että näyttelykehiin päästään vasta syksymmällä jälleen…
Hiiden Hirven 