
Niin on koittanut se aika vuodesta, kun alamme taas odottamaan seuraavaa syksyä. Ja pitkät ovat odottavan päivät. Kaikeksi onneksi kesä on melkoisen mukavaa vuodenaikaa, joten eiköhän se odottaminen taas kohtuullisen siedettävää tule olemaan.
Sillä lailla meille kuitenkin tässä alkuvuodesta kävi, että Dollyn karva alkoi lähteä liian pian ja suunniteltu ulkomaan näyttelyreissu jäi välistä. Mutta onhan mitä odotella sitten taas ensi vuonna. Karvanlähdön kanssa samaan aikaan alkoivat salukin juoksut ja juoksuissakaan ei ole asiaa ulkomaille näyttelyihin. Sen verran pitää mainita, että kohtuullisen kalliiksi tulivat ne juoksut ja karvanlähtö.
Ja juoksut tosiaan, niitä on keväälle riittänyt. Kaikenlaista touhotusta niiden tiimoilta, mutta ohitse alkaa pian olla tämä aika. Eivätköhän ne tällä erää ole tässä ja Sumun juoksu tulee sitten kesällä.
Tähtisumun pentue täyttää 8.4. kaksi vuotta! Onnea tenaville ja pitkiä hermoja etenkin urosten omistajille – niitä voidaan tarvita seuraavana vuonna. Nuoret koirat saattavat kokeilla yhtä ja toista, mutta määrätietoisella kasvattamisella ja opastamisella pärjäätte kyllä, mikäli kokeilunhalua eri asioiden suhteen ilmenee.
Alla olevassa kuvassa Tähtisumun pennut syntymäjärjestyksessä.






Sumu kävi luustokuvauksessa tässä vähän aikaa sitten – omasta tiedonhalusta ja tiedon tuottamisesta samalla myös rotujärjestölle lähti tämä idea. Ja koska joku kuitenkin kysyy, niin ei, koira ei ole koskaan oireillut mitenkään. Metsästyskoira kulkee melkoisia matkoja tuolla metsässä syksyisin, meillä lenkkeillään paljon ja muutoinkin on hyvä tietää, että missä tilassa koiran luusto ja nivelet ovat.
Sumu on täysin terve luustonkin osalta – ja tässä iässä ne muutokset kyllä jo näkyisivät, jos niitä olisi. En voisi iloisempi tästä asiasta olla – pyydän nykyään kaikki luustokuvat myös itselleni tallennettaviksi, koska jos jotakin myöhemmin tulee – vaikkapa onnettomuuden muodossa – on niistä helppo sitten todeta, miten asiat ovat ainakin joskus olleet. Toki tulee muistaa, että pystykorva on suhteellisen pienikokoinen koira, jolla ei sen suhteen pitäisi ollakaan luusto-ongelmia.
Pystykorvia on kuvattu kovin vähän, ja siitä otannasta luustossa on ilmennyt hieman ongelmia. Mutta kuvatuista koirista ei voi tietää, onko ne kuvattu ns. huvin päiten vai sen vuoksi, että ovat oireilleet. Oireilevat usein kuvataan kuitenkin samoin tein, jolloin kuvat jäävät epävirallisiksi. Vuonna 2022 on kuvattu 9 koiraa, joista yhdellä on C/C lonkat ja yhdellä LTV1 – muutokset ovat vielä hyvin lieviä, mutta pitäisin silti silmät ja korvat auki tilanteen suhteen. Toivottavasti myös pystykorvia aletaan luustokuvata enenevässä määrin, jotta saadaan tietää enemmän niiden terveydestä.
Koirista tulee koko ajan valtavasti tutkimustietoa, niin käyttäytymisestä kuin terveydestäkin. Suosittelen hakeutumaan tiedon äärelle, kuunnelkaa asiantuntijoita, joilla on se viime käden tieto, lukekaa tutkimuksia, opiskelkaa. Melkoinen määrä myyttejä on kumottu viimeisen parin kymmenen vuoden aikana, niin koulutuksellisisti kuin terveysasioissakin.

Pitkäikäistä sukua tulee ainakin Sumun isän takaa, se täytti 13 vuotta tänä keväänä ja osallistui vielä tammikuussa jalostuspäivänäyttelyyn. Ihana pappa-koira, kertakaikkiaan!
Jalostuksen näkökulmasta pitkä ikä on osoitus terveydestä, joka on luonteen ohella se kaikkein tärkein näkökulma. Mutta kuten kaikki tietävät, geenejä emme voi valita, vaikka miten yritämme. Toivomme vain, että geenilottopallo pyörähtäisi koirien eduksi ja saisimme maailmaan juuri ne terveimmät ja elinvoimaisimmat yksilöt.
Tässä alempana on yksi geeniloton tulos; Dolly tammikuun jalostuspäivänäyttelyssä. Täytyy sanoa, että tämän kohdalla on useampikin palikka ollut toistaiseksi paikoillaan; toivottavasti tulevaisuudessakin.


Kevät on alkanut ja siihen kuuluvat niin rusakot, kauriit kuin fasaanitkin täällä meidän kulmilla. Se tietää lenkeillä joka suuntaan singahtelevia koiria, haukuntaa ja omistajan lihasjumeja…
