Kyllä se alkaa syksy olla – kesätauko kirjoittelussa, siihen on syynsä. Koirat on laskettu irti, tai siis kaikki muut koirat paitsi omat. Meillä oli irtilaskupäivänä muuta, joten vielä ei päästy. On hoidettu mehiläisiä, tehty töitä ja muutettu esikoista. Vaan pian mennään.
Hiiden hirven Tähtisumun Elviksellä ja Akulla olivat jo linnut olleet haukussa. Taivaannaulan pentueesta Havu oli haukkunut hirveä. Miten lämmittikään mieltä kuulla, että heti ne jo muistivat ja osasivat – ja miten ihana on tietää, että lumitilanteen salliessa koirat saavat nyt olla irti helmikuun loppuun saakka.
Meillä on kesä mennyt mehiläisiä tarhatessa. Jos kuvittelin, että koiraharrastus on kallis, en tiennyt mitään. Mehiläistarhaus se vasta kallista onkin – hunajaa saimme kolmasosan siitä, mitä olimme ajatelleen vähimmillään saavamme – sato oli huono koko maassa. Mutta kuten ystävä sanoi – seitsemää laihaa vuotta seuraa seitsemän lihavaa…kyllä se siitä vielä.
Mehiläiset ovat olleet syynä siihen, että osallistuminen muuhun on ollut perin hiljaista. Yhden yön yli -reissun teimme saaristoon, siinäpä kesän reissut tiivistettynä. Koirat ovat saaneet olla koko kesän niin, että tarhan ovea ei ole tarvinnut kiinni laittaa, se on hyvä. Vaan pian on paluu siihenkin, valitettavasti, arkeen siis.
Terveysasioita on harrastettu kesälläkin…🙈
Kuvautimme Dollyn luuston kesäkuussa – terve tyttö sekin on emänsä tapaan. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä kaikilta osin terve. Suomenpystykorvien PEVISA ei edellytä luuston kuvaamista, mutta oman mielenterveyden ja rodun yleisen terveyden nimissä se oli kannattavaa. Jos Dollylle ikinä mitään vaivaa tulisi, tiedän, että ainakaan luuston osalta ei ole huolta. Toki mahdolliset vammat ovat oma lukunsa, mutta nyt tiedän, että juosta voi.
Koska kesällä en ehtinyt ”kynään tarttua”, on jäänyt kirjoittelematta myös meidän näyttelymenestyksestä, tai siis Dollyn näyttelymenestyksestä.
Toukokuussa Dolly voitti rotunsa Helsingin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Siellä oli myös kasvattimme Taivaannaulan pentueesta, Havu. Havu on aivan ihastuttava poika, iloinen ja toimelias! Havu sai ERI:n ja on myös todellakin sen ansainnut.
Kesäkuussa kävimme Latvian Rigassa, sieltä tuomisina oli paitsi Latvian valioarvo, myös Latvian voittaja -titteli sekä menolippu Cruftsiin (taas). Artikkelikuva on otettu tulomatkalla Rigasta – Dollyn mielestä hiekkaranta oli koko reissun paras paikka.
Dolly on oikein mukava seuralainen reissuilla; osaa kulkea missä vaan, ei hauku turhia, rauhoittuu nukkumaan. Kuumana kesäpäivänä esimerkiksi aamupala tehtiin kahdessa osassa, koska hotellihuoneeseen en sitä halua valvomatta jättää ja autoon ei voi kuumalla viedä. Mutta kaikki meidän näyttelyreissut on aina tehty koirien ehdoilla ja tullaan tekemään; jos rahaa joskus jää (teoriaa, ei todellisuutta🤣) ja haluamme ”aikuisten reissun” niin teemme sen ilman koiria.
Latviassa majoituimme ihan keskustassa – ei välttämättä ideaali paikka, mutta päätin aivan viime tingassa sinne ilmoittaa ja vaihtoehtoja ei kamalasti ollut. Jouduimme siis väistelemään lasinsiruja joka lenkillä eli tarkkana sai olla. Ehjin tassuin selvisimme kuitenkin.
Tällä hetkellä Dolly on melkoisen kalju ilmestys, joten näyttelykehiin ei olisi asiaakaan. Muutoinkin olin päättänyt pitää pienen tauon, sillä kansainväliseen näyttelyvalionarvoon tarvittavien CACIB:ien välillä tulee olla 1 vuosi ja 1 päivä, joten ennen ensi vuotta meidän ei kannata kamalasti hötkyillä. Sen sijaan keskitymme metsästykseen, silloin kun voimme.
Narttujen juoksut haittaavat aika tavalla metsästysreissuja, nytkin odottelemme Dollyn juoksuja ja pidämme kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että eivät nyt ihan vielä alkaisi. Sumulla on valeraskaus, joka vaikuttaa tietyllä tavalla metsällä ollessa, mutta sen kanssa olemme jo oppineet toimimaan.
Kesällä meillä on käynyt mieluisia vieraita; Sukka ja Häyhä. Sukasta sain muutaman kuvankin; Sukka on kehittynyt valtavan paljon viime näkemästä ja on todella komea poika! Sukan luonne on pysynyt sen sijaan samana ja se on aivan mahdottoman suloinen; uskoo emäänsä, tulee halittavaksi.
Hiiden hirven Taivaannaulan Häyhää näimme myös, mutta päivä oli sateinen ja kuvaa ei saanut, joten yritämme uudelleen paremmalla säällä. Sumulla oli sellainen päivä, että sen piti omia kaikki luut, joten Sumu sai seurata jälkikasvunsa toimia ikkunan läpi, ”pikkutytöt” Dolly ja Hilda jaksoivat leikkiä Häyhän kanssa. Häyhä on koira, jossa on -ihan omia sanoja lainaten- potkua. Häyhä osoitti jo ihan pentuna merkkejä siitä, että luonnetta löytyy ja se näkyy koirassa edelleen. Hyvä niin!
Aseet on käyty kohdistamassa ja rinkat nostettu hyllyltä alas – kohta pääsemme reissuun. Kuumia piippuja kaikkille Hiiden hirven kasvateille! Syksyn kuulumisia odotellen…😇
Hiiden Hirven 