Dolly vietti erään lauantai- iltapäivän Riihimäen erämessuilla Suomen Pystykorvajärjestön ständillä Markon kanssa kesäkuussa. Hyvin oli mennyt, rapsuttelijoita oli riittänyt ja kotiin tultuakaan ei rapsutuskiintiö ollut vielä täynnä. Nätiksikin oli Dollya kehuttu. 😇
Ihmiset olivat olleet kiinnostuneita pystykorvista – osalla on varsin syvään juurtunut käsitys räksyttävästä rakista, jota Dolly esimerkillään korjasi. En nyt varsinaisesti kysellyt, mitä olivat kertoneet rodusta, mutta sen ymmärsin, että vaatimattomia eivät olleet olleet. Ja onhan se maailman paras lintua puuhun haukkuva koira, siitä ei voi olla eri mieltä.
Roihu palautui meille joulukuussa -23. Nyt kesän kynnyksellä Roihulle etsittiin uusi koti – kyllähän oli vaikeaa pojasta luopua, mutta jos se olisi meille jäänyt, olisi se pitänyt kastroida ja ei sitä aikaakaan määrättömästi valitettavasti ole, joten siltäkin kantilta tämä oli koiran kannalta paras päätös.
Ei se ihan valkoinen paperi pentujen tapaan ole, mutta uskon, että sinnikkäällä työllä siitä saa kyllä aivan mahtavan kaverin. Se vie aikaa, voi olla, että vuoden päästä ollaan jo paremmassa tilanteessa, mutta kyllä se sieltä tulee.
Minäpä kerron, miten Roihun hakeminen oragnisoitiin. Pohdin sitä, etten halua, että Roihu haukkuu uuden kodin ihmisiä, kun tulevat sen tänne hakemaan, koska se ei ole silloin oikeassa mielentilassa. En halua ottaa tarhasta kotia ja tyttöjä puolustavaa koiraa ja ojentaa sitä uusille ihmisille – se ei ole oikein koiraa eikä sitä uutta perhettä kohtaan.
Päätin, että tapaamme noin kilometrin päässä, jonne kävelin Roihun kanssa. Roihu oli vähän ihmeissään, tervehti kohteliaasti ja otti kontaktia. Osa porukasta ajoi auton meille ja odotteli siellä, kun kävelimme Roihun kanssa kotiin. Siellä pihalla omat koirat olivat jo haukkuneet tulijat ja Roihu tervehti heitä oikein ystävällisesti ja iloisesti, sen ei enää tarvinnut haukkua, sillä se jo tunsi kaikki ja he olivat ystäviä. Kävimme sisällä kirjoittamassa paperit, Roihu oli siinä mukana ja oli ihana nähdä, miten se vaati rapsutuksia ja kertoi juttujaan, osallistui keskusteluun. Ja lopulta lähti iloisesti uuden perheen kanssa autolla uutta kotia kohti.
Minä toivon pitkää pinnaa uudelta kodilta, sitä varmasti tarvitaan. Mutta hieno poika se on ja hyvä siitä vielä tulee – kamala ikävä sitä on ja tytöt olivat alkuun vähän ihmeissään, mutta nyt alkaa meno olla entisenlaista. Sumun juoksu on kohta alkamassa ja täytyy sanoa, että kyllä on nyt helpompaa, kun ei tarvitse laskea, missä kukakin on, katsoa uroksen tuskaa ja pelätä, että pääsee vahinko käymään. Pojat ovat ihania, mutta sitä ne eivät ole leikkaamattomien narttujen kanssa, valitettavasti.
Toukokuussa meille muutti Ruotsista lunnikoiranarttu Canviva’s Fjällspira, a.k.a. Ronja Röverdotter. Olen lunnikoirasta haaveillut sen historian vuoksi jo kauan, toistakymmentä vuotta, mutta lunnikoirien terveystilanne on pidättänyt minua sen hankkimisesta.
Lunnikoirien geenipooli on todella kapea, johtuen siitä, että se lähes menetettiin sukupuuttoon. Niiden harmina on lunnikoirasyndrooma, jolle käytännössä kaikki koirat ovat alttiita. Norjassa on kuitenkin käynnistetty roturisteytysprojekti, jota olen seurannut niin tiiviisti kun sitä ilman norjan kielen taitoa voi seurata. Onneksi siitä saadaan kuulumisia Suomeen saakka ja ensimmäiset roturisteytyskoirien jälkeläiset ovat nyt saapuneet Suomeen tänä vuonna. Ronja ei ole roturisteytyskoirien jälkeläinen, mutta toivoa siis rodulle on. Projekti jatkuu ja sen seuraaminen on todella kiinnostavaa.
Piraijasta muutama kuva:
Mehiläisten hoitokausi, remontti jatkuu… ei tarvinne kertoa enempää. Käymme uimassa, kun työt ja mehiläiset sallivat, lenkkeilemme ja jatkamme syksyn odottelua. Ei siihen enää kauaa ole! Meillä on alkusyksyyn ihania suunnitelmia ja sitten odotellaankin jo Dollyn juoksua. Pentuja olisi toiveissa siihen juoksuun. Kaikki on vielä vähän auki niiltä osin, kerromme lisää, kun suunnitelmat varmistuvat.
Pystykorvat ovat lopulta tiputtaneet karvansa ja kesä on siltä osin helpompaa. Ja minä saan ihastella niiden rakennetta, sillä se on juuri sellainen, kuin koiraeläimellä kuuluu ollakin; toiminnallinen.
Hiiden Hirven 