Meille syntyi eilen 6 uutta suomenpystykorvaa! Synnytys sujui todella hyvin, Sumu teki kaiken kuten pitääkin ja eikä avustajakaan hermostunut.
Tästä on noin tunti ensimmäisen pennun syntymään.
Ensimmäinen pentu syntyi klo 16:02 – poika. Ei valkoisia merkkejä. 248g.
Ensimmäinen pentu on syntynyt.
Toinen pentu -poika- syntyi klo 16:20, pieni valkoinen merkki kaulassa, 260g.
Kolmas pentu -poika- valkoisella ohuella piirrolla rinnassa syntyi klo 16:55. 276g.
Kolme poikaa maailmassa.
Neljäs pentu -taas poika!- syntyi klo 17:30, valkoinen sydän merkkinä. 252g.
Tässä vaiheessa alettiin jo miettimään mahdollisuutta, että nämä kaikki ovat poikia. Missä se meidän tyttö oikein on?
Viides pentu syntyi klo 18:04 – nyt se tyttö tuli!- ei valkoisia merkkejä, paino 286g.
Kuudes pentu -toinen tyttö- syntyi klo 18:57. Paino 248g. Ei valkoisia merkkejä.
Siinä ne nyt ovat. 🥰
Viimeisestä pennusta jäi vielä istukka odottamaan syntymistä, sekin tuli illan aikana ulos.
Sumu alkoi heti hoitaa pentuja todella huolellisesti ja hyvin. Punnitsin pennut, kun kaikki olivat syntyneet ja ensin ajattelin merkata ne pannoilla. Bad idea – sellaisia toisinaan saan. Ne jäivät toisiinsa kiinni niistä pannoista. Jätin vain yhden, erottamaan tytöt toisistaan. Muut pitäisi erottaa kyllä noiden valkoisten merkkien perusteella.
Valkoisesta sen verran, että Sumullahan on valkoista vähän rinnassa. Rotumääritelmän mukaan se on sallittua vähäisessä määrin. Ja Sumulla sitä on vähäisessä määrin. Sumu on saanut valkoisen piirron emältään ja nyt sitten periyttänyt sen kolmelle pojalleen. Vähäisessä määrin.
Sumun kantoaika on mennyt hyvin. Alkuun elettiin ihan normaalisti muutoin, mutta koetettiin saada se syömään (helpommin sanottu kuin tehty muuten) ja Sumu ulkoili eri aikaan salukien kanssa, etteivät leikit äidy liian rajuiksi.
Viimeiset viikot Sumu on saanut omat lenkit, koska viiden koiran kanssa lenkkeillessä on vaikea pitää se kantava eläin turvassa, jos vaikka rusakko ilmestyy nurkan takaa. Tai kauris. Tai fasaani. Ja lenkkien pituus on vähentynyt toki selvästi, Sumu kyllä menisi, mutta omistaja ei uskalla sitä kamalan pitkille lenkeille viedä. Etenkään, kun syömisen kanssa on saanut temppuilla melkein koko kantoajan.
Uskon, että se syö juuri sen mitä tarvitsee, mutta omaan silmään se näyttää niin vähältä. Toivottavasti ruoka alkaa maistua paremmin imettäessä sitten. Uskokaa pois, ihan kaikki kepulikonstit on sen eteen tehty. Ja toki onnistuttukin, ei se syömättä ole ollut.
Sumu on saanut molemmat herpesrokotukset ajallaan – ultrassahan se kävi, mutta röntgeniin en sitten vienytkään, kun se oikea aika kuvata osui pääsiäiselle ja toisaalta mietin, etten viitsisi sitä enää autossa turhaan kuljetella. Jos ongelmia tulee, on se joka tapauksessa vietävä eläinlääkäriin riippumatta siitä, montako pentua on syntynyt tai syntymättä.
Pentulaatikko on tuossa sängyn vieressä ollut jo joitain viikkoja – on se siellä välillä nukkunutkin. Suurimman osan kyllä meidän välissä, kuten toki kantavan koiran oppikirjojen mukaan kuuluukin. 🙄😂
Kaikki tarvikkeet kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tilanteita varten on hankittu. On myös ajettu sukulaiset, ystävät ja työkaverit sekä aviomies hulluuden partaalle spekulaatioilla mitä kaikkea voikaan tapahtua.
Silti on kuitenkin sanottava, että luotan koiran kykyyn hoitaa tilanne parhaalla mahdollisella tavalla – mutta maailmanloppuun on hyvä varautua…
Sain onneksi lomaa Sumun odotuksen viimeiselle viikolle. Jännittävää aikaa. Mitään en kyllä ole saanut kotona aikaiseksi, Sumun kanssa vaan oleillut.
Ollaan käyty ihan lyhyitä lenkkejä, vaikka Sumu mielellään kävelisi maailman ääriin saakka, energiaa riittää. En ole vaan uskaltanut kauas lähteä, alkaa jo maha selvästi painamaan.
Tässä vrk 60 – kaivelin sen suusta päästäisen, meinasi kai, että parempaa ravintoa pennuille kuin ne nappulat. 😂
Vrk 61 – hyvin jaksaa vieläkin. 😅
Lämpöjä aloin mittailemaan ajoissa varmuuden vuoksi jo viime viikolla. 61 vrk aamulämpö oli 36,9 ja ajattelin, että jos nyt alkaa lasku. Vaan ei, illasta taas 37,5.
Mutta vrk:n 62 aamusta arvasin jo ennen mittausta, että lämmön lasku on alkanut – petaili yöllä, läähätteli, oli vähän levoton (tosin on kyllä ollut levottomia öitä koko kantoajan…ulos pitää päästä monta kertaa yössä). Aamusta 36,7 – tästä se alkaa. Toivottavasti ei mene kauaa.
Petausharjoittelua aamusta.
Vielä viimeinen masujumppavideo – toivottavasti ei enää tarvitse huomenna mahan läpi videoida. 😁
Toivottavasti voin jo huomenna laittaa kuvia pennuista!
Rotukoirien jalostamiseksi on valutettu uskomaton määrä verta, hikeä ja kyyneleitä sekä tehty käsittämättömiä uhrauksia sukupolvien ajan, jotta juuri sinä saisit itsellesi terveen, hyväluonteisen ja riistaviettisen pennun. Silti jokainen yhdistelmä on aina geneettisesti tuntematon ja saattaa aiheuttaa yllätyksiä. Me emme voi nähdä geenejä tai niiden mutaatioita – me voimme nähdä vain muutamia ominaisuuksia, joiden perusteella valitsemme kasvatukseen sopivat yksilöt.
Tämä tarkoittaa, että yhdenkään elävän olennon terveyttä ei voi kukaan taata. Me olemme yrittäneet parhaamme ja valinneet terveet vanhemmat terveiden vanhempien ketjussa. Saamme todennäköisesti aikaiseksi uusia terveitä geenejä, mutta myös mitä tahansa yllättävää voi ilmetä, jota kukaan ei voi etukäteen tietää. Suomenpystykorvat ovat perinteisesti varsin terve rotu ja sen jalostuksen eteen ollaan jo vuosikymmenien ajan tehty pitkäjänteisesti työtä – silti sillä on geneettisesti keskivertoa kapeampi perimä johtuen maailmanlaajuisesti pienestä populaatiosta sekä pullonkauloista joiden syynä on ollut matadoriurosten käyttö. Kukaan kasvattaja ei voi taata pennun täydellistä terveyttä koko sen eliniäksi – emme mekään. Haluamme, että ymmärrät tämän.
Kasvattaja ei ole myöskään ennustaja. Nyt terve koira voi sairastua huomenna tai ensi vuonna ilman, että kasvattaja voi sitä mitenkään aavistaa. Jokainen vastuuntuntoinen kasvattaja yrittää parhaansa rodun ja yksilöiden terveyden suhteen -toivottavasti – mutta hänkin on vain ihminen.
Sukujen terveydestä voi sanoa sen verran, että täysin tervettä sukua ei ole olemassakaan. Pystykorvien jalostuksessa on tehty merkittävää työtä sairauksien poistamisessa ja onnistuttu mm. epilepsian kanssa. Polvien ja silmien suhteen työtä tehdään koko ajan, jotta saataisiin paras mahdollinen lopputulos ajan kanssa. Pystykorvat ovat onneksi PEVISA -ohjelman alainen rotu, mutta siitä huolimatta pentueita tehdään ilman terveystutkimuksia. Se ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus rodulle ja sen parissa työskenteleville. Tutkimaton koira ei ole yhtä kuin terve koira. Kannustamme tutkituttamaan koirasi terveyden, ainakin ne pakolliset PEVISA:t, mutta kaikki muutkin tutkimukset tuovat aina lisätietoa rodun terveydentilasta.
Me teemme parhaamme taataksemme pennuille hyvän alun elämään ja luovutamme pennut uuteen kotiin eläinlääkärin tarkastamana (tietysti myös tunnusmerkittyinä ja rekisteröityinä), mutta sen jälkeen on omistajan vastuulla, että se kehittyy psyykkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan normaalisti. Se tarkoittaa laadukasta ravintoa, asianmukaista liikuntaa ja hyvää huolenpitoa.
Pidä huolta siitä, että koirasi saa kaiken tarvitsemansa ravinnosta. Kuivaruoka on vaivattomin vaihtoehto, mutta muitakin löytyy. Ihmisten kotiruoka ei ole koiranruokaa; kyllä se sillä elää, mutta siitä puuttuvat koirille tärkeät ravintoaineet. Se voi altistaa koiran sairauksille, kuten diabetekselle. Luusto ei tule kehittymään oikein, ellei ravinto ole oikeanlaista. Lisäksi koirasi vatsa pysyy paremmin kunnossa koiranruoalla ja turkin kunto on parempi. Usein viljaton ruoka on se parhain vaihtoehto, koiran elimistö ei pysty käsittelemään viljoja kuten ihmisen.
Pysyäkseen fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa koira tarvitsee liikuntaa, ikänsä mukaisesti sopivassa määrin annosteltuna. Luuston on kuitenkin annettava kehittyä kunnolla ennen kuin sitä esim. juoksutetaan pyörän rinnalla.
Starin omistajan Jouni Saastamoisen kertomana syksyllä 2020:
”Star on paras koira mitä minulla on ikinä ollut, kaikin puolin. Meriittilista näyttelyrintamalta on pitkä. Toimii tämä metsässäkin aika mukavasti. Eka kokeesta veti 87 pistettä, toisessa meillä oli huonoa tuuria. Nyt tänään oltiin kolmansissa kokeissa tuossa naapurikunnassa. Star hoiteli hommat kotiin, meni puolen kilometrin päähän suolle kun kuuli teerien suhahtelun, ja siellä paimensi teeriä tunnin verran. Tuomari esittää saaliiksi 90 pistettä. Olen ottanut tavoitteeksi että tänä syksynä sille saisi loput ykköset että siitä tulisi myös käyttövalio ja siis kaksoisvalio.”
Ja niinhän siitä Starista tuli kaksoisvalio syksyllä 2020. Viidellä kokeella valioksi. Star on USA:n ainoa käyttövalio ja ei niitä Suomessakaan vuosittain montaa tule, ei etenkään kaksoisvalioita.
”Star haukkuu päätöinään hyvin kanalintuja, (sen lisäksi) supia, minkkiä, hirviä, jänistä, käärmettä, ilvestä, konekarhua. Hyvin periyttävästä narttulinjasta kun on.”
Star on tutkittu PEVISA -ohjelman mukaisesti polviltaan ja silmiltään terveeksi kahdesti.
Starin luonteesta kyselin aluksi, ja sain seuraavanlaisen vastauksen:
Star on erittäin ihmisystävällinen ”kaikkien kaveri” ja erityisesti sen kanssa on mukava matkustaa kun se ei mölyä matkalla. Ja osaa rauhoittua. Ollaan matkusteltu Atlantin yli usein ja sitten busseilla/junilla tänne Kiuruvedelle ja ihmiset ihmettelee että ”eikös nuo pystykorvat hauku”…
Tapasin Starin ensimmäisen kerran Oulussa kesällä 2019 pystykorvapäivillä. En kyllä siihen maailmanaikaan yhtään tiennyt kenet tapasin, mutta ihastelin kovasti kaunista ja hyväkäytöksistä koiraa. Kun olin Starin omistajaan Jouniin ottanut jo yhteyttä jalostusajatuksella, ymmärsin lopulta minäkin, että olimme aiemmin tavanneet. Arvostan hurjasti sitä työtä, mikä Starin ja sen menestyksen eteen on tehty. Tästä koirasta ja sen suvusta on syytäkin olla ylpeä.
Star on juuri niin hyväkäytöksinen, tyytyväinen, iloinen ja ystävällinen pystykorva, kun voi vaan kuvitella. Olen äärettömän onnellinen urosvalinnasta ja toiveikas tulevien pentujen suhteen – sekä luonteen että ulkomuodon puolesta unohtamatta sitä tärkeintä; metsästysominaisuuksia.
Kilpisuon Loimu eli Sumu tuli meille asumaan 2018 syksyllä. Sumu sulatti sydämet luonteellaan aivan heti; pieni ja pippurinen pystykorva pisti järjestyksen uusiksi talossa. Se otti luut pois aikuisilta laikoilta suusta ja määräsi kaikkea ja kaikesta.
Sumulle rajatiin osa ulkotarhasta aitaverkolla niin, että sille jäi yksi koppi ja laikoille toinen puoli koppeineen. Kuviteltiin, että suojellaan pientä kolmekiloista pentua – vaan niin kävi, että kolmena ensimmäisenä päivänä se löytyi aina laikojen puolelta. Emme keksineet, mistä se oli sille puolelle mennyt. Päätimme purkaa verkon kolmen päivän kokeilun jälkeen . Sumu – Me 1-0. Nuorempi laikoista oli ottanut sen suojelukseensa ja piti hyvää huolta siitä. Todennäköisesti se myös joutui päivästä toiseen toimimaan sen leikkitätinä, kun olimme työssä ja koulussa. Onneksi laikat ovat aina olleet luottamuksen arvoisia, niin ne olivat tässäkin tapauksessa.
Sumua käytettiin pentujen leikkikoulussa. Pari kertaa vain – se oli aivan liian raju, vaikka olikin pienimmästä päästä. Hermo tahtoi mennä jatkuvasti. Sitten se kävi pentukoulun, josta valmistui diplomin kera. Se kävi myös juniorikoulun ja eläinnäyttelijäkoulun sekä uimakoulun. Kaikesta on ollut hyötyä, suunnattomasti. Yhteistä tekemistä ja jotakin aktiviteettia metsästyskauden ulkopuolella. Uimakoulu erityisesti kannatti – Sumu tykkää uimisesta. Ei ole ollut ongelmaa metsällä, jos sattuu vetistä olemaan.
Sumua on viety metsään heti pienestä pitäen. Kävelty yhdessä ja ihmetelty. Ensimmäisenä talvena se oli vielä kovin pieni ja sinä vuonna lunta satoi reilusti – sen jälkeen ei ollut mitään asiaa metsälle. Ensimmäinen ”riistatyö” oli pienenä pentuna käpytikalle; asianmukainen löytöhaukku, seuraaminen ja kaksi uusintahaukkua. Siitä tiesin, että meillä on käsissämme kimpale kultaa. On käsittämätöntä, miten niillä on geeneissä jotakin tällaista – kuvion opettaminen voisi olla melko mahdoton tehtävä muutoin.
Ensimmäinen varsinainen syksy alkoi hyvin; sille saatiin pudotuksia, ja se alkoi toimimaan hienosti. Toki haku ei vielä ollut täydellistä tuolloin, mutta hyvällä alulla sellaiseksi.
Toisena syksynä jatkui sama meno ja haku vaan parani. Taas pudotuksia, paljon metsää. Luottamus koiran kykyyn löytää riistaa on täydellinen. Jos metsässä on lintuja, ne tulevat löydetyksi.
Ajattelimme, että sinne kokeisiin, kun koira toimii ja ajatus jalostuksesta on ollut koko ajan mielessä. Piti olla helppo juttu, että sinne vaan ja tuloksia, kuten metsälläkin. Mutta suunnitelmassa oli pieni aukko, asia, jota emme osanneet ottaa huomioon: koira ei tee mitään vieraiden läsnä ollessa metsällä. Korostan sanoja ei mitään. Meillä meni syksy 2020 ymmärtää tämä. Käytiin metsällä omalla porukalla ja lintuja löytyi, niitä haukuttiin ja seurattiin ja ammuttiin. Kokeissa se ei tehnyt mitään tai jos teki, tavallaan aloitti varovasti ja lopetti sitten. Kyräili ryhmää. Ei irronnut. Ette usko sitä miettimisen määrää, jota tehtiin aina kokeiden jälkeen. Onko se kipeä? Onko sillä nenäpunkki? Vatsavaivoja? Huonovointisuutta? Ja eihän sillä mitään ollut, kun kokeiden jälkeen muutaman päivän päästä vein sen metsään. Ei mitään ongelmaa. Irtosi hyvin ja löysi linnut. Jossain kohtaa ymmärsimme, että koira ei halua tehdä töitä muiden kuin oman porukan kanssa. Harmillista, sillä sen työskentely on parhaimmillaan erinomaista ja olisi kyllä mukava saada se paperille.
Kyllä me vielä tulemme yrittämään kokeita, kunhan se vähän vielä aikuistuu. Voi olla, ettei sitä voi kuitenkaan koskaan viedä sinne, ettei se halua tehdä töitä muille vanhempanakaan. Toivotaan, että sen pennut eivät välitä ulkopuolisista metsällä, vaan toimivat kuten isännänkin kanssa.
Sumu haukkuu myös hirveä ja lintujen lisäksi muuta pienriistaa, johon kuuluvat myös orava, supi ja jänis. Kauriit ja peurat saavat kyytiä, jos sattuvat osumaan kohdalle. Konekarhulla on käyty myös ja saattaa olla, että se ihan elävääkin karhua on haukkunut. Se on siis kaiken riistan koira. Linnut ovat kuitenkin olleet se ensimmäinen ja tärkein kiinnostuksen kohde. Sumu osasi jo ihan pienestä pitäen katsella taivaalle ja seurata siellä kulkevia eläimiä – samaa ominaisuutta kaikilla koirilla ei ole.
Sumu on tutkittu silmiltään ja polviltaan terveeksi kahdesti. Sydänkuuntelun tulos terve. Sumulle tehtiin MyDogDNA-testi, kaikilta tutkituilta (211 sairautta) osin terve.
On siinä vikakin. Siltä puuttuu yläleuasta välihampaiden P3:set. Sen vuoksi parituskumppaniksi valitulla uroksella on oltava täysi hampaisto. Lisäksi Sumu on menettänyt pentuna aikuisen koiran pureman seurauksena toisen yläkulmahampaan, joka on kaiveltu leuasta hammaslääkärillä pois noin viiden-kuuden kuukauden ikäisenä. Purema oli murtanut tulossa olevan kulmahampaan, jolloin se ei päässyt sieltä normaalisti puhkeamaan vaan oli jäänyt murtuneena yläleuan sisään. Onneksi vahingoittuneen puhkeamattoman hampaan sai poistettua ilman, että enää muita hampaita olisi pitänyt sen tieltä poistaa. Kennelliiton todistus hampaasta meillä tietenkin on, mutta voinee arvata sen vaikutukset esimerkiksi näyttelyissä. Ja purija; oma koira, salukinarttu. Tilanne; ruokakupilla. Meillä koirat ovat aina ruokailleet samassa tilassa, ja pentu pääsi jostakin livahtamaan aikuisen koiran kupille. Salukin elekieli on erilainen kuin pystykorvien ja se varoittaa katseellaan. En silti usko, että sen oli tarkoitus sitä puraista tuolla lailla, mutta käynyt mikä käynyt, joskus näin tapahtuu.
Vielä viimeiseksi; ennen pennun tuloa muistan pystykorvamiesten kertoneen, että mikäli narttu on tulossa, niin sitä tulee kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Ja näin olemme tehneet. Vaikka nartulla on luonnetta, on se silti erittäin herkkä ja se pitää muistaa kaikessa toiminnassa.
Oletko valmis vastaanottamaan pienen pennun? Kannattaa miettiä tarkasti, mitä se tarkoittaa. Mitä se vaatii sinulta ja mitä se vaatii kodilta.
Pentu tulee kasvamaan aikuiseksi ja elää parhaimmillaan luonasi 10-15 vuotta. Sen ajan se tulee tarvitsemaan päivittäin hoivaa ja huolenpitoa, turvaa ja ystävyyttä. Jaksatko varmasti sen ajan sille antaa?
Pennun ostohinta tulee olemaan se pienin kulu pennun elämässä. Sen ruokaan, terveyteen ja metsästysvarusteisiin tulee kulumaan huomattavasti suuremmat summat. Se saattaa tarvita eläinlääkäriä muuhunkin kuin rokotuksiin – mieti, haluatko ottaa sille vakuutuksen. Metsästystapaturmat voivat tulla varsin kalliiksi. Se saattaa aiheuttaa tuhoja muille vaikka liikenneonnettomuuden muodossa -mieti, kannattaako kotivakuutusta laajentaa.
Se tulee valvottamaan sinua, ensin muutettuaan uuteen kotiin ja sen jälkeen vaikkapa vatsataudin vuoksi. Siivouksen määrä tulee lisääntymään. Kurakeleillä se kantaa huomattavan määrän hiekkaa sisälle. Pentuaikana sattuu pissa- ja kakkavahinkoja. Lattioissa ja huonekaluissa tulee olemaan muistoja koirasta ikuisesti.
Sisäsiisteyden opettelu on pitkäjänteistä puuhaa. Ilman poikkeuksia pentu on vietävä ulos heti sen herättyä, syömisen jälkeen ja leikkimisen jälkeen. Todennäköisesti joudut viemään sitä ulos alussa myös öisin, kun se oppii hätänsä ilmaisemaan. Alkuun pidättäminen ei onnistu ja vahinkoja sattuu. Niistä ei saa koskaan rangaista pentua, se yrittää parhaansa, kun vain saa siihen mahdollisuuden. Kehu sitä, kun asiat tulevat oikeaan paikkaan ja jätä huomiotta ne, joita se ei pystynyt pidättämään. Pystykorva oppii nopeasti.
Alkuun pentu syö useita kertoja päivässä. Onko sinulla mahdollista ruokkia se keskellä päivää tai saatko jonkun auttamaan pentuaikana?
Alussa pieni pentu nukkuu paljon. Sen tulee antaa nukkua, sillä uni on pienelle pennulle yhtä tärkeää kuin pienelle lapsellekin. Toisinaan se saattaa tulla yliväsyneeksi kuten lapsetkin, jolloin sen joutuu rauhoittamaan lapsen lailla.
Sen on päästävä ulos riippumatta säästä ja sinun tulee taata sille mahdollisuus liikuntaan. Metsästyskoiran tulee olla loistavassa fyysisessä kunnossa, jotta se mahdollistaa sinulle parhaan mahdollisen metsästyskokemuksen. Kannustamme liikkumaan koiran kanssa – kävelylenkkejä, juoksulenkkejä, polkupyörälenkkejä, hiihtolenkkejä. Se tarvitsee liikuntaa joka päivä ja joka säässä.
Pennun liikuttaminen tapahtuu sen ehdoilla, vapaana turvallisessa paikassa kaukana autoteistä. Vie se metsään ja anna tutustua työympäristöönsä. Vie se hihnalenkeille iän mukaisesti. Vie pentu uimaan, jos haluat, että se ei väistä metsällä vettä. Turvallinen paikka on koirien uimakoulut tai sitten jos kokemusta on, voit opettaa sen itsekin.
Koiran huoltoon kuuluvat viikottaiset kynsien leikkaaminen ja korvien puhdistaminen. Seuraa sen vatsan toimintaa ja tee tarvittaessa muutoksia sen ruokintaan. Seuraa turkin kuntoa ja harjaa sitä säännöllisesti, ja erityisesti karvanlähdön aikaan. Säännölliset loishäädöt kuuluvat koiran arkeen ja metsästyskoiran kohdalla on varauduttava nenäpunkkihäätöön ainakin sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka ovat muiden koirien ja niiden jätösten kanssa tekemisissä.
Suomenpystykorva haluaa olla osa perhettä. Se haluaa touhuta muiden mukana, osallistua päivittäisiin askareisiin. Se ei halua elää unohdettuna tarhaan, vaan olla vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa. Vie pentu pienestä pitäen turvalliseen ”leikkikouluun”, esimerkiksi monissa koirakouluissa on tämä mahdollisuus. Vie se pentukurssille, juniorikurssille, rallytokoon tai agilityyn – voit harrastaa näitä metsästyskauden ulkopuolella. Ei sen vuoksi, että se oppisi mahdollisimman paljon temppuja vaan siksi, että se oppisi työskentelemään sinulle ja sinun kanssasi. Koirakouluissa on ammattilaisia, jotka osaavat opettaa sinulle oikeat tavat ohjata juuri sinun koiraasi. Ota se mukaan minne menetkin, jotta se saa mahdollisimman paljon sosiaalistamista. Juttele sille, silittele sitä. Opeta sille tapoja pienestä pitäen määrätietoisesti, mutta väkivallatta. Älä silti ota sitä mukaan kauppaan ja jätä kiinni kaupan ulkopuolelle tai kuumaan autoon. Koirapuistoissa koiran sosiaalistaminen vieraiden koirien kanssa ei ole suositeltavaa – etsi sille samanikäinen leikkikaveri sitä varten.
Koiraa ei saa fyysisesti alistaa tai painaa sen kuonoa pissalätäkköön. Se ei opi sillä tavoin muuta kuin pelkäämään sinua. Se oppii kivan ja hyvän kautta, kehumalla oikeaa suoritusta ja jättämällä huomiotta väärät. Sille saa sanoa EI, mutta sitä ei koskaan, milloinkaan saa lyödä tai potkia. Opeta tämä myös lapsillesi.
Kodin tulee olla turvallinen pienelle pennulle. Pentu tutkii kaikkea suullaan. Se tarkoittaa, että se voi syödä kaikkea. Se maistelee huonekaluja, lasten leluja, kaikkea, mihin se ylettää. Se syö lattialta löytämänsä ihmisten ruoat miettimättä, voisiko se olla vaarallista. Sinun tulee olla varma, että sen tielle ei tule mitään koirille vaarallista. Opettele ulkoa niille vaarallisten aineiden lista. Opeta sille mahdollisesti käsky: JÄTÄ.
Laita pois myrkylliset huonekasvit ja nosta kaikki sellainen, mitä et halua tuhottavan pois pennun ulottuvilta. Piilota sähköjohdot. Varmista, ettet itse tai kukaan naapureistasi käytä rotanmyrkkyä tai muuta vastaavaa ulkona. Opeta lapsesi pitämään suklaat, pähkinät ja xylitolit koirien ulottumattomissa.
Mieti, onko sinulla turvallinen hoitopaikka koirallesi mahdollisen lomareissun ajaksi. Minne se joutuu, jos itse sairastut? Sovi järjestelyistä valmiiksi jonkun kanssa.
Mitä sinä tulet kaiken tämän jälkeen saamaan? Tulet saamaan parhaimman ja uskollisimman ystävän, metsästyskaverin ja perheenjäsenen. Kaikki se aika ja vaiva, jonka olet siihen sijoittanut, tulee sinulle moninkertaisena ilona takaisin.
Ja kotisi, sitä et saa enää ikinä takaisin sellaisena, kuin se oli ennen koiran tuloa.
Kilpisuon Loimu tuli meille asumaan pienenä pentuna lokakuun -18 alussa – se valloitti kaikkien sydämet heti luonteellaan, joka on peruspystykorvamaisen itsepäinen, sitkeä ja perheeseensä kiintyvä. Suomalainen sisu suorastaa pursusi pienestä pennusta, joka otti paikkansa perheessä heti tänne saavuttuaan.
Sumu on alkanut toimimaan hienosti metsällä jo ensimmäisenä syksynään. Sille on ammuttu lintuja sekä ensimmäisenä että toisena syksynä ja mikä vielä parempaa, se on tehnyt upeita töitä niillekin ampumatta jääneille linnuille. Näiden kahden syksyn aikana on kasvanut luottamus siihen, että mikäli kulloisessakin maastossa on lintuja koira ne kyllä sieltä löytää.
Sumu on haukkunut myös muuta pienriistaa sekä hirveä. Sumun suvussa kulkee vahvana hirvenhaukkujan linja, ja niin se näkyy tässäkin koirassa. Meillä on ollut pääpyyntimuotona kuitenkin metsäkanalinnut, jonka vuoksi ei olla sitä vielä hirvelle viety. Ehkäpä vanhempana sitten.
Uros valikoitui meillä paitsi ilmeisten koe- ja näyttelymenestyksen vuoksi myös siksi, että suvuiltaan ja terveytensä puolesta koirat sopivat hyvin yhteen. Star toimii myös metsällä, kuten pystykorvan kuuluukin. Hilipan kennelistä on tullut paljon erinomaisia koiria, Starin omistajan sanoin: ”Star ei ole yksittäinen tähdenlento.”
Star on mahdottoman ihanan luonteen omaava uros, joka asuu Texasissa paitsi silloin, kun saapuu Suomeen metsästyskaudeksi. Starin puolesta puhukoon myös koemenestys linnunhaukkukokeissa. Star on päätynyt useisiin lehtiarttikkeleihinkin sekä Suomessa että USA:ssa. Starista lisää omassa tekstissään: Hilipan Lone Star of Texas. https://hiidenhirven.com/2021/03/07/hilipan-lone-star-of-texas/
Astutus oli 7.2.21 Kiuruvedellä. Lyhyesti; se oli helppo ja nopea tapahtuma. Sumu oli käytetty progeissa neljästi ennen matkalle lähtöä, jotta varmistettiin oikea ajankohta astutukselle. Ja se kannatti, ei jäänyt epäilystä siitä, että ei oltaisi oltu oikeaan aikaan liikkeellä.
Olemme viisihenkinen perhe Nurmijärveltä. Kennelnimi Hiiden hirven kuuluu Markolle, Piamarialla on oma ja haavena joskus jotakin sen alle. Lapset ovat jo yläaste- ja lukioikäisiä, koiria on tällä hetkellä 5. Kaikki vapaa-aika meneekin sujuvasti yllämainittujen kanssa.
Koirista on kokemusta lapsesta saakka, mutta jokainen koira opettaa lisää. Nyt talosta löytyy kaksi itäsiperianlakaa, saluki ja kaksi suomenpystykorvaa. Koirat elävät meillä perheenjäseninä, asuvat ja nukkuvat kanssamme. Ulkokoirille on tarha ja lisäksi meillä on iso, aidattu piha. Yöksi otamme kaikki sisälle.
Markolla on metsästystaustaa lapsuudesta saakka. Hirveä ja pienriistaa pääosin. Piamaria ja nuorin lapsista, Ada, suorittivat metsästäjäntutkinnon juuri ennen pystykorvan saapumista. Lintu – sekä hirvituomarikortit löytyvät sekä Markolta että Piamarialta.
Sekä Marko että Piamaria ovat suorittaneet Kennelliiton kasvattajan peruskurssin ja Piamaria lisäksi kasvattajan jatkokurssin ja molemmat jalostusneuvojakurssit. Piamaria on juuri valittu vuoden 2021 lopussa Suomen pystykorvajärjestön pentuvälittäjäksi
Nurmijärvellä Markolla on metsästyseuran jäsenyys. Metsästämme myös valtion mailla sekä etelä- että pohjois-Suomessa kaikkien metsästyskoirien kanssa. Joitain ulkomaan metsästysreissuja on myös tehty ja koko ajan on reissuja suunnitteilla tulevaisuuteen.
Pystykorvaa hankittaessa oli jo mielessä kasvatustyö. Tavoitteena on kasvattaa rodunomaisia, metsällä toimivia, terveitä ja tervepäisiä koiria.
Ensimmäinen pentue Sumulle syntyi keväällä 2021. Pennut vaikuttavat hyvin riistaviettisiltä – terveys ja käyttöpuolen näytöt tulevat, kunhan saadaan pennuille hieman enemmän ikää ja kokemusta.
Hiiden Hirven 