Ollaan alettu harjoittelemaan itsenäistä ruokailua. Täytyy myöntää, että kaikkien kohdalla se on enemmän ja vähemmän närppimistä ja maistelua, ei oikein malteta syödä kun pitää painia ja riehua. Ja tehdä tutkimustetkiä (varmaan Luoteisväylän etsintää) keittiöön ja makuuhuoneeseen ja joka paikkaan, minne vain päästään. Sieltä sitten huudellaan apua, kun on vähän niin kuin eksytty tai jouduttu loukkuun oven taakse tai lattia on liukas tai muuten vain harmittaa.
Tarpeet osataan tehdä nyt itse. Heräämisen jälkeen käydään pissalla, mahdollisuuksien mukaan nostelen niitä lattialle sanomalehdille, ettei pentulaatikko olisi koko aikaa pissassa. Sumu huolehtii silti vielä niiden tarpeiden hoidosta, vaikka olen sille kertonut, että nyt ei enää tarvitsisi. Siksi on hyvä, että se on usein ulkona, kun pennut heräilevät, jolloin saavat tehdä tarpeensa itse.
Kun asettelee kuusi pentua keittiön lattialle, on siinä kohtaa pian jäljellä ehkä se yksi, joka malttaa syödä ja muut surffailevat erilaisten vikinöiden kera ympäriinsä. Juoksuaskelia otetaan ja hyppyjä tehdään. Kaverin niskaan on mukava rojahtaa painin merkeissä.
Toisinaan imetettyään ja hoidettuaan pennut Sumu hyppää vuoteelle lepäilemään. Jos pennut jäävät leikkimään ja painimaan ja pitävät mekastusta, se menee takaisin ja nuolee ja hoivaa niitä vielä lisää. Ja innostuu leikkimäänkin niiden kanssa – Sumu on aina ollut todella leikkisä, joten on varmaan ihanaa, kun on kuusi leikkikaveria. Pennut eivät jaksa montaa minuuttia vielä olla hereillä, 10-15 ehkä, jolloin on hoidettava ruokailu ja tutkimusmatkat. Sitten pitää saada maitoa ja mennä nukkumaan. Joten aika tarkkana saa olla, jos meinaa ehtiä jotakin siinä ajassa tehdä.
Meillä kävi juuri ensimmäiset vieraat. Kaksi alle kouluikäistä lastakin oli mukana, aivan huippua. Lapset osasivat tosi kauniisti olla pienten pentujen kanssa. Sumu tykkää kovasti vieraista ja pennut tulivat kaikki ihmettelemään uusia ihmisiä, kukaan ei vierastanut tai jäänyt syrjemmälle. Vieraat maisteltiin ja haisteltiin. Sumu hyöri siinä keskellä iloisena siitä, että joku tuli lopulta kylään! Korona on vienyt ne vähätkin vieraat, mutta ollaan ajateltu, että meille saa kyllä tulla kylään pentuja katsomaan miten vaan kenellekin sopii.
Olen kyllä äärettömän tyytyväinen sekä Sumun että pentujen käytökseen. En olisi kyllä muuta Sumulta osannut odottaakaan, se rakastaa ihmisiä, mutta aina ei voi tietää, miten hormonihöyryissään oleva eläin käyttäytyy. Toisia koiria se ei vielä halua pentujen lähelle, mutta ihmiset kelpaavat kyllä. Ja että ne pennutkin kaikki ryntäsivät vieraita katsomaan, ei olisi parempaa voinut toivoa. Reippaita ipanoita kaikki.
Käytiin ulkona nurmikolla saakka – oli siinä ihmettelemistä. Onneksi Sumu oli mukana mutta siltikään ei voitu olla kauaa, kun alkoi taas uni painaa pienten silmäluomia. Toivotaan, että alkavat pikku hiljaa jaksaa olla pidempiä aikoja hereillä ja pääsevät kokeilemaan ulkoilua vähän enemmänkin.
Jatkamme harjoituksia – ulkoilua, syömistä ja leikkimistä. Koiratarhaa on valmisteltu pieniä pentuja varten – saavat olla siellä sitten päivät, kun vielä vähän kasvavat. Mikään muu ei siinä huoleta kuin haukat. Ollaan suuniteltu jonkinlaista viritelmää niiden varalle – toivottavasti onnistuu.
Hiiden Hirven 