Avainsana: kantoaika

Sumun kantoaika on mennyt hyvin. Alkuun elettiin ihan normaalisti muutoin, mutta koetettiin saada se syömään (helpommin sanottu kuin tehty muuten) ja Sumu ulkoili eri aikaan salukien kanssa, etteivät leikit äidy liian rajuiksi.

Viimeiset viikot Sumu on saanut omat lenkit, koska viiden koiran kanssa lenkkeillessä on vaikea pitää se kantava eläin turvassa, jos vaikka rusakko ilmestyy nurkan takaa. Tai kauris. Tai fasaani. Ja lenkkien pituus on vähentynyt toki selvästi, Sumu kyllä menisi, mutta omistaja ei uskalla sitä kamalan pitkille lenkeille viedä. Etenkään, kun syömisen kanssa on saanut temppuilla melkein koko kantoajan.

Uskon, että se syö juuri sen mitä tarvitsee, mutta omaan silmään se näyttää niin vähältä. Toivottavasti ruoka alkaa maistua paremmin imettäessä sitten. Uskokaa pois, ihan kaikki kepulikonstit on sen eteen tehty. Ja toki onnistuttukin, ei se syömättä ole ollut.

Sumu on saanut molemmat herpesrokotukset ajallaan – ultrassahan se kävi, mutta röntgeniin en sitten vienytkään, kun se oikea aika kuvata osui pääsiäiselle ja toisaalta mietin, etten viitsisi sitä enää autossa turhaan kuljetella. Jos ongelmia tulee, on se joka tapauksessa vietävä eläinlääkäriin riippumatta siitä, montako pentua on syntynyt tai syntymättä.

Pentulaatikko on tuossa sängyn vieressä ollut jo joitain viikkoja – on se siellä välillä nukkunutkin. Suurimman osan kyllä meidän välissä, kuten toki kantavan koiran oppikirjojen mukaan kuuluukin. 🙄😂

Kaikki tarvikkeet kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tilanteita varten on hankittu. On myös ajettu sukulaiset, ystävät ja työkaverit sekä aviomies hulluuden partaalle spekulaatioilla mitä kaikkea voikaan tapahtua.

Silti on kuitenkin sanottava, että luotan koiran kykyyn hoitaa tilanne parhaalla mahdollisella tavalla – mutta maailmanloppuun on hyvä varautua…

Sain onneksi lomaa Sumun odotuksen viimeiselle viikolle. Jännittävää aikaa. Mitään en kyllä ole saanut kotona aikaiseksi, Sumun kanssa vaan oleillut.

Ollaan käyty ihan lyhyitä lenkkejä, vaikka Sumu mielellään kävelisi maailman ääriin saakka, energiaa riittää. En ole vaan uskaltanut kauas lähteä, alkaa jo maha selvästi painamaan.

Lämpöjä aloin mittailemaan ajoissa varmuuden vuoksi jo viime viikolla. 61 vrk aamulämpö oli 36,9 ja ajattelin, että jos nyt alkaa lasku. Vaan ei, illasta taas 37,5.

Mutta vrk:n 62 aamusta arvasin jo ennen mittausta, että lämmön lasku on alkanut – petaili yöllä, läähätteli, oli vähän levoton (tosin on kyllä ollut levottomia öitä koko kantoajan…ulos pitää päästä monta kertaa yössä). Aamusta 36,7 – tästä se alkaa. Toivottavasti ei mene kauaa.

Toivottavasti voin jo huomenna laittaa kuvia pennuista!