Minusta tuntuu, että meillä asuu Riiviöitä. Ne juoksevat laumana sekä yksittäin ympäriinsä ja roikkuvat verhoissa (oli ne lopultakin nostettava ylös), pureskelevat kaikkea (myös sitä ihanaa senkkiä, jota haluaisin varjella), pissivät joka paikkaan niin, että tuntuu kuin kävelisi meren rannalla, pesevät pyykkiä, tutkivat kauppakassit ja retuuttavat niitä tyhjiä ympäriinsä, siivoavat – mm. lasten sukkia kodinhoitohuoneesta keittiöön…huutavat, kun kaveri puree, purevat takaisin niin että kaveri huutaa. Elämä on mainiota näiden kanssa!
Riiviöt ovat jo parin viikon iässä tavanneet Hiljan, toisen meidän itäsiperianlaikoista, jota paremman luonteista koiraa ei tämä maa päällään kanna. Mutta tapaamiset on täytynyt järjestää salaa, sillä Sumu ei todellakaan hyväksy, että kukaan toinen koira edes vilkaisee sen pentuja. Hilja käy päivittäin laskemassa lapset, kun Sumu on ulkona. Hiljan huomaan voisi hyvin luottaa koko pesueen, mutta kunnioitamme mamman tahtoa tietysti. Kaikki ajallaan. Salukeille olen esitellyt jokusen pennun, mutta niiden mielestä pennut haisevat ällöttävälle, eivätkä ne edes halua tehdä lähempää tuttavuutta. Vanhempi laikoista on sitä mieltä, että se ei todellakaan ole tekemisissä pentujen kanssa, se on aina pitänyt huomattavan välimatkan kaikkiin pentuihin, joita meille on sen elinaikana tullut (9,5 vuotta).
Riiviöt ovat olleet tarhassa päivät nyt viikonlopun ajan. Ja saavat olla jatkossakin päivät. Sisälle tulevat yöksi tietysti ja niiden kanssa seurustellaan melkein koko hereillä olo ajat. Kyllä ovat nauttineet olostaan – uni on maistunut kopissa pahnoissa ja ai että miten on tilaa juosta ulkona. Tarhasta on tehty turvallinen pennuille virittämällä yläosaan oranssia narua (300m) pitämään kanahaukat poissa. Mammakoira on tietysti siellä heidän kanssaan. Kynnyksiä on laitettu, että pääsevät hyvin koppiin ja sieltä pois. Vieraita on käynyt viikolla ja viikonloppuna ja riiviöt ovat saaneet paljon paijauksia ja uusia tuttavuuksia.
Muutama päivä takaperin näytimme pennuille teeren siipeä – kaikki kiinnostuivat kovasti. Pakkasessa odottaa vielä näätä ja hirven sorkka, mutta edetään riista kerrallaan. Autoilua on luvassa ja metsää – vähän jännittää kyyt tähän vuodenaikaan, joten suuntaamme suolle/kosteikkoon.
Pennut saavat syödäkseen pehmeää penturuokaa/puuroa/jauhelihaa/kermaviiliä/piimää. Vielä se emon maito on kuitenkin tärkein ravinnon lähde, lisäksi tahtoo tuo penturuoka kadota mamman kitaan suurelta osin, vaikka emollakin on koko ajan ruokaa tarjolla, kuivemmassa muodossa samaa tavaraa. Sumu imettää pentuja edelleen useita kertoja päivässä omasta tahdostaan, mutta huomaa, että hampaat tekevät toisinaan kipeää. Se huomauttaa siitä mukuloille, en tiedä onko siitä apua.
Otettiin profiilikuvat kaikista pennuista. Ja ei, eivät ne seiso niissä kunnolla. Halusivat hypätä alas pöydältä ja muuta yhtä turvallista. Jauhelihaa on päätynyt suuhun ja pöydälle. Mutta ne ovat nyt ensimmäiset profiilikuvat palleroista. Jos seuraavalla kerralla tai sitä seuraavalla saataisiin vähän paremmat. Osa oli vähän uneliaita, hännätkin jäivät niillä alas, mutta kyllä ne kaikilla ovat pystyssä. Näitä ei ehkä kannata katsoa arvostelumielessä ollenkaan.
Nyt saadaankin tällä ja ensi viikolla tavata kaikki tulevat pentujen omistajat. Urosten omistajat vielä haastatellaan, jotta mikä pentu menee kenellekin, yhdelle on jo koti sovittu, mutta kolmelle täytyy vielä valita vähän luonteen ja koirakokemuksen mukaan.
Eläinlääkärin tarkastus on varattu ja pennut sekä tarkastetaan (jokainen saa siitä todistuksen), sirutetaan että rekisteröidään samalla. Toivomme toki, että kaikki läpäisevät tarkastuksen huomautuksetta; ensimmäiset pennut kun on kyseessä, niin tietysti osaa jotakin katsoa itsekin, mutta mielelläni annan ammattilaisen ne tarkastaa. Kaikki ovat virkeitä ja touhukkaita, luonne-eroja alkaa näkyä ja tulevasta ulkomuodosta osaan antaa valistuneen arvauksen. Toivoisin, että voisin yhden pojan pitää -olen siihen niin tykästynyt – mutta emme voi sitä kyllä tähän narttulaumaan jättää. Siksi pohdin kovasti, minne se menee, jotta saan seurata sen kehitystä tulevaisuudessa. Eiköhän se selviä tässä reilun viikon sisään.
Hiiden Hirven 